Pukinkontista

Kas hei taas sinä suloinen pieni otus :3
Ennen kuin sanot mitään, huomaan kyllä ettei ole maanantai. Älä huoli, kyllä minä vielä saan sen kiinni. Perin viheliäinen päivä, pyrkii kiitämään vauhdikkaasti ohi.

Joulu on vastikään ilahduttanut itse kutakin läsnäolollaan ja tuo markkinatalouden riemujuhla on varmasti koskettanut itse kunkin kukkaroa. Itse siirsin tilitietojeni räknäämisen visusti syrjään vuosittaisten immeisten ilahdutusostosteni ajaksi.

Hauskaakin oli. En ole päässyt perille joulustressistä. Ihan mielelläni pyöritän yhteiskunnan väkipyöriä tuttujeni iloksi. Sainpa itsekin kivoja asioita minua muistaneilta. Ehkä kovimmalle käytölle on astunut kahvimylly. Tuo läheisimpieni ostos hyppäsi oitis osaksi joka aamuista elämääni herättäen minut vastajauhetulla kahvipapu-uutteella, jota saan siemailla hymyssä suin ihastellen sisareni siveltimen vetojen tuottamaa, seinälläni majailevaa kanvaasimeemiä. Ah kuinka ihanaa onkaan taas hengähtää tuhansien kaloreiden jälkeen omassa kolossa, kun kaikilla on hyvä mieli.

Sitten virtasi adrenaliini, kylmä hiki ja kylmempi olut. Kädet ja äänenvoimakkuus kohosivat epäuskoisena kun musta kumilätty oli siirtynyt patjoihin sonnustautuneen miehen mukana jäästä irronneeseen verkkoon. Nolla muuttui ykköseksi ja sinivalkoinen kansa raivostui. Mikään ei yhdistä sohvaihmisiä niin kuin jääkiekko, eikä mikään nosta meteliä kuten tuomarivirhe. Kyllä nyt pientä kansaa sorsitaan, kun vaahteranuttu saa ylemmän tahon apua 4-2 lukemilleen.

Itse viihdyin suunnattomasti sykkeeni kohotessa ja pääkoppani spekuloidessa kyseisen urheilulajin sääntökirjan soveltamista sekaviin tilanteisiin. Ei kai pieni tappio haittaa, kun saa vastineeksi parin tunnin verran mitä sykähdyttävintä televisioitua viihdettä. Täähän on vaan jääkiekkoa.

Suoraan sanottuna tottakai se vähän korpee. Onneksi tänään oli vastassa Tanska.

Nautihan sinäkin kiekkoa ja keppanaa kohtuudella välipäiviisi. Vaikka ei ihan putkeen menisi niin tulee ne seuraavatkin kisat. Heipsunhei ja maukasta vuodenvaihdetta, sekä kiitos kun kuuntelet minun höpinöitä yhä. :3

Tunteita ja tuoksuja

Hei vaan sinä ihana pieni otus. Hyvää pseudomaanantaita! Olen palannut hetken hiatukseltani taas höpöttämään pikkuasioista teekupposen äärellä. Kyllä, kuulit oikein. Sydämessäni on sijaa toisellekin lämpimälle juomalle. Tuoksuu muuten hyvältä, ja tutulta.

Pesin tänään hiukseni muun maallisen kuoreni ohella. Lämpimästä kylpyhuoneesta poistuessani havaitsin ajatusteni kiitävän menneisiin aikoihin. Tuolloin oli lämmintä ja mukavaa. Hieman utuistakin oli, taisin olla uninen. Tunsin sykkeen tanssivan omani ympärillä. Kiehkuroita kasvoillani, omieni ohittamia. Ne kutsuivat tuoksullaan hautaamaan hymyni niihin.

Hengitän ulos ja avaan silmäni. Olen omassa makuuhuoneessani. Hengitän sisään ja suljen ne taas. Tunnen tuon tuoksun. Sinetöin sen loppupäiväksi päänahkaani koristaviin sinisiin keratiinisuikaleisiin. Nyt ne kutsuvat perhosia. Hassu hoitoainevalinta.

Hengitän syvään. Tunnen oloni kotoisaksi, enkä vähiten siksi että olen kotona. Toki tämä halpa ceylonkin kontribuoi fiilikseen. Teen tuoksussa on vaan jotain tosi comfyä. Jospa tämän hörppisi loppuun niin unten maille pääsisi, nuuhkimaan puhtaita lakanoita. Ah, niin freshiä.

Kiitosta kun piipahdit kuuntelemassa minun hupsuja juttusia. Pidähän sinäkin sieraimesi auki. Tunnetiloja riittää koettavaksi joka aistilla. :3

Aamusta

Hei vaan taas. Mitäpä sinulle kuuluu Tiedän, puhuin maanantaista. Kai tämä silti torstain voittaa, lähemmäs siis päästiin.

Myöhäistä aamiaista nauttiessani tärykalvoni värähtelevät Teemu Brunilan tahtiin. Se on tarttuvaa, hän laulaa. Seuraava kappale kirvoittaa jo turvallista nostalgiaa silmäkulmiin. Kastan huuleni kahviin ja hengitän perään Rémy Martinia. Oi tätä melodraamaa, onneksi kaurapuuro tuo takaisin maan pintaan.

Tänään on hyvä päivä. Tiedän sen, sillä päätin juuri niin. Essentiaalista päätökseni toteutumiselle on hyvä alku, siis aamu. Kuppi kuumaa, vitamiinit ja hyvää musiikkia. Mikä voisi mennä vikaan? Maito voisi ehkä olla vähissä. Onneksi hain sitä eilen lisää. Tähän on varauduttu, sitouduttu päätökseen. Kun aamu alkaa hyvin, sitä on helppo jatkaa koko päivän mittaiseksi hyvän fiiliksen aalloksi. Lisäksi buenoja viboja voi aina jakaa muille, ne eivät ihan heti lopu kesken. Ota siis tästä mukaasi kourallinen hyvää fiilistä matkamuistoksi. Muista myös jakaa sitä eteenpäin.

Kiva kun kävit. Nähdään taas.
*virtuaalihali*

Kankahia

Heippa vain mahdollinen lukijani. :3

Tänään ajattelin parin vahvahkon saunaoluen jälkeen turinoida laskuhumalani iloksi kuluneesta viikostani. Ehkäpä voisin alkaa toteuttaa tuota headerin lausetta niistä elämän pikku jutuista, vaikkapa viikottain.

Maanantaita olen pohtinut jo jonkin aikaa. En ole sisäistänyt perinteistä vihaa tuota viikkojärjestelmämme kulmakiveä kohtaan. Olenkin jo jonkin aikaa jakanut positiivisuutta, erityisesti alkuviikosta. Ehkäpä voisin alkaa välittää antoisia aatoksiani digitaalisestikin. Juu. Maanantai kuulostaa kivalta. Tehdään näin. ^_^

Kankaat ovat hallinneet kulunutta viikkoani. Radio on provosoinut aatoksia tuohon suuntaan erään Timon avulla. Hän väitti näet korvilleni radioaaltojen kautta, ettei yksin kannata nukkua, ainakaan pakkasella. Ikään kuin useamman kankaan alle käpertyminen olisi jotenkin kamalaa yksin. Ei muuten ole. Kotini on linnani, ja sen pyhin kammio on satakaksikymmentä senttiä leveä, kahdella petauspatjalla varustettu ja oiiiiikein pehmeä ja lämmin. Kyllä siellä yksinkin kelpaa, vaikka tarvitseekin useamman peiton.

Onpa huushollini kangasmäärä lisääntynytkin. Pienen budjetin kehon verhoilun ovat näinä aikoina mahdollistaneet UFFin n:n euron päivät (kun n lähestyy yhtä ylhäältä). Pikkujoulukauteen on hyvä varautua korein ja (melko) käyttämättömin kankain. Kyllä nyt kelpaa peilata olemusta, ja lompakkokin kiittää. Ah kun on kerran vauhtiin päässyt niin voisihan sitä vielä euron päivät katsastaa. Suositan sinullekin. Mukavia löytöjä odottaa joka nurkan takana, ja sitten pääset vielä ostoksillekin.

Kiitosta sinulle kun jaksat turinoitani. Yritän höpötellä säännöllisemmin. Törmäillään taas. :3

Hymyilehän

Hei vaan taas sinä ihana pikku otus :3

Olen jo toista päivää ylenpaattisen onnellinen, siis enemmän kuin yleensä. Toisaalta miksi en olisi. Puhuin eilen sadoille ihmisille. Viihdytin heitä, opetin, jaoin iloa ja tietoa. Nautin myös taiteesta, kauniista ajatuksia ja tunteita herättävistä kokonaisuuksista - ja vieläpä ilmaiseksi.

Nyt nautin kahvista. Etkai sentään ajatellut, että kehittäisin kokonaisen narratiivin ilman mainintaa tuosta höyryävästä herkusta, arjen piristävästä sankarista? Senkin hupsu.

Yleensä jaan positiivisia pohdintojani maanantaisin vastalauseeksi Karvismaiselle maailmankuvalle. Ihan vaan kiusallani piristän ihmisiä. Tämä maanantai tosin hurahti varsin vauhdikkaasti ohi. Noh, eihän pieni ilon ilmentymä ketään haittaa. Ei sitä ainakaan liikaa ole. Ehkä sinäkin hoivaat nyt pientä hymynpoikasta kasvoillasi, vaikka ei olekaan maanantai. Pidä siitä huolta, se on tarttuva tauti. Aivasta se jonkun kasvoille. Ei se tapa, se vahvistaa, ainakin poskilihaksia. :)

Minä taisin

Minä taisin tehdä virheen. Taisin sotkea asioita, koskea vanhoihin arpiin. Tahtoisin sen sanoa, virheeni. Uskallanko? Kyllä. Ei, en tiedä.

Minä taisin hämmentyä. Huuruinen ilta vaihtui yöksi, kymmenet ihmiset muutamaksi. Ehkä sitä tarkoitin. Kyllä. Ei, en ole varma.

Minä taisin pitää hauskaa, tavata vanhoja ystäviä. Vaihdoin kuulumisia, nautin seurasta. Erityisesti eräästä.

Minä taisin rakastua. Taisin vilkaista hänen silmiinsä, ja sulaa hänen eteensä. Huomasiko hän? Ehkä. Kyllä. Ei, en ole varma.

Minä taisin tehdä sen taas.

---

Anteeksi melankoliasta ystäväni. En ole ihan itseni juuri nyt. Tai no, ehkä olen sitä liiaksi. Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla kerron jotakin mukavampaa.

Esitalvi

Hei taas sinä siinä. Tule toki sisään, en soisi sinun tuolla ulkona sateessa kykkivän. Istahdahan siihen, isken kahvipannun tulille.

Ensilumi tuli ja meni. Hetken ajan oli kaunista ja valkeaa, tosin kylmää ja märkääkin. Nyt vain jälkimmäiset ovat edustettuina. Tuo yksi luminen päivä ehti jo kuitenkin tehdä tuttavuutta varomattomien kesäkenkieni kanssa. Saatat kuulla sen tukkoisesta äänestäni.

Tällä hetkellä nautin peiton ja neljän seinän välityksellä taivaan putoamisen rauhaisasta ropinasta ikkunalautoja vasten. Keli olisi mitä oivallisin rakkaan kosketinkoneistoni äärellä tavoittamattomien korvien liehakointiin. Kello ja naapurini taitavat tosin käyttää veto-oikeutensa. Tulisit joskus päiväsällä käymään, saattaisit kuulla kappaleen tai pari.

Harrastatko muuten itseilmaisua? Tiedän, hassu kysymys näin kyseisen ajanvietteen tulokselta. Itse olen paitsi koristellut aikaa äänillä, myös juuruttanut runosuonestani uuden pistokkaan. Molemmat ovat oivia tapoja spontaanien tunneryöppyjen purkamiseen. Niistä kun voi parhaimmillaan olla iloa muillekin, kuten myös tästä tekstistä.

Minulle aamuyö on jo ajankohtainen joten unet kutsunevat. Sinulle taas hyvää huomenta/päivää/iltaa/yötä/jokumuumikä. Kiva kun pääsit käymään, tule toki toistekin.
 :3

Kiehkuroita

Iltaa ihanuus. Näytätpä hyvältä. Eikö sinulla ole kylmä? Minä olen jo verhonnut itseni vilteillä ja sisustanut kuumalla papu-uutteella. Tahdotko hieman? Pannussa olisi vielä. Voisin myös tarinoida hieman, mikäli jaksat kuunnella. Olen hieman hyperillä päällä, joten en takaa että tuotos on koherentti.

Tänään sallin nikotiinin astua elimiini. Enhän minä tupakkaa polta, mutta kiehkuroissa iltakajoa vasten on vain jotain kaunista. Niin monessa ihanassa muistossa nuo valoa taittavat suortuvat ovat olleet läsnä. Ah, taas minä romantisoin arkea. Rauhoitutaanpas nyt...

Oi tahdotko kenties pullaa kahveesi kaveriksi? Otaota :3

Olen perin mummoutunut yksilö. Nautin vieraista, sillä saan jälleen tilaisuuden tarjota kahviateetäpullaaruokaaotatkolisää- hengitä syvään - niin siis juu immeiset on kivoja tulkaa käymään.

Taisin eksyä aiheesta? Oi, anteeksi. Kiehkurat. Kauniita.

Omiini olen vallan tykästynyt, kiehkuroihin siis. Ne saivat vastikään uudistetun paletin, ja ahhhh nämä on päheät. Ehkäpä näytän joskus. Nyt voisin kyllä käydä unten maille. Kiva kun piipahdit. Toivottavasti tsufe maistui, ja pulla.

Perhosia

Huomisiltaa ystäväiseni. Mitäpä kuuluu päivääsi? Kerro toki. Toivottavasti se on ollut mieluisa.

Omani on kiitänyt ohi rasvatun etanan lailla. En ole näet eilisen jälkeen ummistanut silmiäni. Kuten arvata saattaa, kofeiinilla ja spontaaneilla tuntemuksilla oli jonkin verran osuutta asiaan.

Olin näet rakastunut. Keneen, sinä kysyt? Kysytpä vallan vaikeita, en näet ehkä ole häntä vielä tavannutkaan.

Yhtäkkiset kohteettomat rakkaudenpuuskat ovat viime aikoina värittäneet maallista taivaltani. Aika ajoin vatsani valtaavat sadat perhoset, ikään kuin omaksi ilokseen. Lienevätkö pesän sinne tehneet? En minä valita, vallan suloisia ovat värikkäine siipineen. Ehkäpä ne ovat tottuneet pesimään kylmän ja räntäisen vuodenajan vieriessä sammaloitumatta ohi. Tai ehkä hieman etuajassa ovat. Aistivatko kulman takana odottavan viehättävän jalat alta sipaisijan? Ken tietää?

Eipä tässä sentään mikään kiire ole. Kiinteä vesi ei vielä peitä maata, ja huomennakin pitää kävellä monen kulman ohi. Tänään taidan vain ummistaa silmäni ja telmiä perhosteni kanssa.

Ota sinäkin yksi, minulla on näitä yllin kyllin. :3

Kolmelta aamuyöstä

Hei taas sinä ihana ihminen joka näinkin syvälle nettiin eksyt! Siitä onkin taas vierähtänyt tovi, kun täällä viimeksi kävin. Paljon on muuttunut, tunteita tullut, muistoja mennyt. Jokin minut kuitenkin veti taas tänne. Ehkäpä voisin siis tarinoida aikani kuluksi, istahda toki kuuntelemaan jos tahdot.

Värähdys herätti huomioni. Kasvot, perin kauniit, asettuivat matkapuhelimeni ruudulle. Nuo silmät saivat joskus omani tuijottamaan niihin, hassuksi kutsuivat, ja soivat ylilyöntejä sydämeeni. Ah ollapa taas nuori ja hormonaalisen epävakaa.

Takaumani päättyi tervehdykseen, ystävälliseen sellaiseen. Vastasin tuttavallisesti kysyen kuulumisia, tarinoiden, kuten nytkin. Lienen taipuvainen jakamaan elämääni sitä kuunnella jaksaville. Sanat vaihtoivat omistajaa ja tarinat myötäeläjää. Hymyilin väsyneenä itsekseni. Otsikko kielinee tarpeeksi vaihtojen ajankohdasta.

Unettomat sielut irrottivat häntänsä toisistaan, luovuttivat kukin vuorollaan taistelunsa silmäluomia vastaan. Tai, no itse luovutan aivan kohta, kunhan keksin tälle tarinalle lopetuksen. Kappalehan tämä toisaalta on. Tarina jatkuu vielä. Ehkä ummistan silmäni, siten pääsen nopeammin jatkamaan sitä.

Hyvää yötä sinä siinä. Kiitos kun kävit, tule toki toistekin. Minäkin yritän taas muistaa käydä täällä. Ehkä ensikerralla kerron jotakin konkreettisempaa ja koherenttia. :3