Hei taas sinä siinä. Tule toki sisään, en soisi sinun tuolla ulkona sateessa kykkivän. Istahdahan siihen, isken kahvipannun tulille.
Ensilumi tuli ja meni. Hetken ajan oli kaunista ja valkeaa, tosin kylmää ja märkääkin. Nyt vain jälkimmäiset ovat edustettuina. Tuo yksi luminen päivä ehti jo kuitenkin tehdä tuttavuutta varomattomien kesäkenkieni kanssa. Saatat kuulla sen tukkoisesta äänestäni.
Tällä hetkellä nautin peiton ja neljän seinän välityksellä taivaan putoamisen rauhaisasta ropinasta ikkunalautoja vasten. Keli olisi mitä oivallisin rakkaan kosketinkoneistoni äärellä tavoittamattomien korvien liehakointiin. Kello ja naapurini taitavat tosin käyttää veto-oikeutensa. Tulisit joskus päiväsällä käymään, saattaisit kuulla kappaleen tai pari.
Harrastatko muuten itseilmaisua? Tiedän, hassu kysymys näin kyseisen ajanvietteen tulokselta. Itse olen paitsi koristellut aikaa äänillä, myös juuruttanut runosuonestani uuden pistokkaan. Molemmat ovat oivia tapoja spontaanien tunneryöppyjen purkamiseen. Niistä kun voi parhaimmillaan olla iloa muillekin, kuten myös tästä tekstistä.
Minulle aamuyö on jo ajankohtainen joten unet kutsunevat. Sinulle taas hyvää huomenta/päivää/iltaa/yötä/jokumuumikä. Kiva kun pääsit käymään, tule toki toistekin.
:3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti