Hei vaan taas. Mitäpä sinulle kuuluu Tiedän, puhuin maanantaista. Kai tämä silti torstain voittaa, lähemmäs siis päästiin.
Myöhäistä aamiaista nauttiessani tärykalvoni värähtelevät Teemu Brunilan tahtiin. Se on tarttuvaa, hän laulaa. Seuraava kappale kirvoittaa jo turvallista nostalgiaa silmäkulmiin. Kastan huuleni kahviin ja hengitän perään Rémy Martinia. Oi tätä melodraamaa, onneksi kaurapuuro tuo takaisin maan pintaan.
Tänään on hyvä päivä. Tiedän sen, sillä päätin juuri niin. Essentiaalista päätökseni toteutumiselle on hyvä alku, siis aamu. Kuppi kuumaa, vitamiinit ja hyvää musiikkia. Mikä voisi mennä vikaan? Maito voisi ehkä olla vähissä. Onneksi hain sitä eilen lisää. Tähän on varauduttu, sitouduttu päätökseen. Kun aamu alkaa hyvin, sitä on helppo jatkaa koko päivän mittaiseksi hyvän fiiliksen aalloksi. Lisäksi buenoja viboja voi aina jakaa muille, ne eivät ihan heti lopu kesken. Ota siis tästä mukaasi kourallinen hyvää fiilistä matkamuistoksi. Muista myös jakaa sitä eteenpäin.
Kiva kun kävit. Nähdään taas.
*virtuaalihali*
tiistai 28. marraskuuta 2017
torstai 23. marraskuuta 2017
Kankahia
Heippa vain mahdollinen lukijani. :3
Tänään ajattelin parin vahvahkon saunaoluen jälkeen turinoida laskuhumalani iloksi kuluneesta viikostani. Ehkäpä voisin alkaa toteuttaa tuota headerin lausetta niistä elämän pikku jutuista, vaikkapa viikottain.
Maanantaita olen pohtinut jo jonkin aikaa. En ole sisäistänyt perinteistä vihaa tuota viikkojärjestelmämme kulmakiveä kohtaan. Olenkin jo jonkin aikaa jakanut positiivisuutta, erityisesti alkuviikosta. Ehkäpä voisin alkaa välittää antoisia aatoksiani digitaalisestikin. Juu. Maanantai kuulostaa kivalta. Tehdään näin. ^_^
Kankaat ovat hallinneet kulunutta viikkoani. Radio on provosoinut aatoksia tuohon suuntaan erään Timon avulla. Hän väitti näet korvilleni radioaaltojen kautta, ettei yksin kannata nukkua, ainakaan pakkasella. Ikään kuin useamman kankaan alle käpertyminen olisi jotenkin kamalaa yksin. Ei muuten ole. Kotini on linnani, ja sen pyhin kammio on satakaksikymmentä senttiä leveä, kahdella petauspatjalla varustettu ja oiiiiikein pehmeä ja lämmin. Kyllä siellä yksinkin kelpaa, vaikka tarvitseekin useamman peiton.
Onpa huushollini kangasmäärä lisääntynytkin. Pienen budjetin kehon verhoilun ovat näinä aikoina mahdollistaneet UFFin n:n euron päivät (kun n lähestyy yhtä ylhäältä). Pikkujoulukauteen on hyvä varautua korein ja (melko) käyttämättömin kankain. Kyllä nyt kelpaa peilata olemusta, ja lompakkokin kiittää. Ah kun on kerran vauhtiin päässyt niin voisihan sitä vielä euron päivät katsastaa. Suositan sinullekin. Mukavia löytöjä odottaa joka nurkan takana, ja sitten pääset vielä ostoksillekin.
Kiitosta sinulle kun jaksat turinoitani. Yritän höpötellä säännöllisemmin. Törmäillään taas. :3
Tänään ajattelin parin vahvahkon saunaoluen jälkeen turinoida laskuhumalani iloksi kuluneesta viikostani. Ehkäpä voisin alkaa toteuttaa tuota headerin lausetta niistä elämän pikku jutuista, vaikkapa viikottain.
Maanantaita olen pohtinut jo jonkin aikaa. En ole sisäistänyt perinteistä vihaa tuota viikkojärjestelmämme kulmakiveä kohtaan. Olenkin jo jonkin aikaa jakanut positiivisuutta, erityisesti alkuviikosta. Ehkäpä voisin alkaa välittää antoisia aatoksiani digitaalisestikin. Juu. Maanantai kuulostaa kivalta. Tehdään näin. ^_^
Kankaat ovat hallinneet kulunutta viikkoani. Radio on provosoinut aatoksia tuohon suuntaan erään Timon avulla. Hän väitti näet korvilleni radioaaltojen kautta, ettei yksin kannata nukkua, ainakaan pakkasella. Ikään kuin useamman kankaan alle käpertyminen olisi jotenkin kamalaa yksin. Ei muuten ole. Kotini on linnani, ja sen pyhin kammio on satakaksikymmentä senttiä leveä, kahdella petauspatjalla varustettu ja oiiiiikein pehmeä ja lämmin. Kyllä siellä yksinkin kelpaa, vaikka tarvitseekin useamman peiton.
Onpa huushollini kangasmäärä lisääntynytkin. Pienen budjetin kehon verhoilun ovat näinä aikoina mahdollistaneet UFFin n:n euron päivät (kun n lähestyy yhtä ylhäältä). Pikkujoulukauteen on hyvä varautua korein ja (melko) käyttämättömin kankain. Kyllä nyt kelpaa peilata olemusta, ja lompakkokin kiittää. Ah kun on kerran vauhtiin päässyt niin voisihan sitä vielä euron päivät katsastaa. Suositan sinullekin. Mukavia löytöjä odottaa joka nurkan takana, ja sitten pääset vielä ostoksillekin.
Kiitosta sinulle kun jaksat turinoitani. Yritän höpötellä säännöllisemmin. Törmäillään taas. :3
torstai 16. marraskuuta 2017
Hymyilehän
Hei vaan taas sinä ihana pikku otus :3
Olen jo toista päivää ylenpaattisen onnellinen, siis enemmän kuin yleensä. Toisaalta miksi en olisi. Puhuin eilen sadoille ihmisille. Viihdytin heitä, opetin, jaoin iloa ja tietoa. Nautin myös taiteesta, kauniista ajatuksia ja tunteita herättävistä kokonaisuuksista - ja vieläpä ilmaiseksi.
Nyt nautin kahvista. Etkai sentään ajatellut, että kehittäisin kokonaisen narratiivin ilman mainintaa tuosta höyryävästä herkusta, arjen piristävästä sankarista? Senkin hupsu.
Yleensä jaan positiivisia pohdintojani maanantaisin vastalauseeksi Karvismaiselle maailmankuvalle. Ihan vaan kiusallani piristän ihmisiä. Tämä maanantai tosin hurahti varsin vauhdikkaasti ohi. Noh, eihän pieni ilon ilmentymä ketään haittaa. Ei sitä ainakaan liikaa ole. Ehkä sinäkin hoivaat nyt pientä hymynpoikasta kasvoillasi, vaikka ei olekaan maanantai. Pidä siitä huolta, se on tarttuva tauti. Aivasta se jonkun kasvoille. Ei se tapa, se vahvistaa, ainakin poskilihaksia. :)
Olen jo toista päivää ylenpaattisen onnellinen, siis enemmän kuin yleensä. Toisaalta miksi en olisi. Puhuin eilen sadoille ihmisille. Viihdytin heitä, opetin, jaoin iloa ja tietoa. Nautin myös taiteesta, kauniista ajatuksia ja tunteita herättävistä kokonaisuuksista - ja vieläpä ilmaiseksi.
Nyt nautin kahvista. Etkai sentään ajatellut, että kehittäisin kokonaisen narratiivin ilman mainintaa tuosta höyryävästä herkusta, arjen piristävästä sankarista? Senkin hupsu.
Yleensä jaan positiivisia pohdintojani maanantaisin vastalauseeksi Karvismaiselle maailmankuvalle. Ihan vaan kiusallani piristän ihmisiä. Tämä maanantai tosin hurahti varsin vauhdikkaasti ohi. Noh, eihän pieni ilon ilmentymä ketään haittaa. Ei sitä ainakaan liikaa ole. Ehkä sinäkin hoivaat nyt pientä hymynpoikasta kasvoillasi, vaikka ei olekaan maanantai. Pidä siitä huolta, se on tarttuva tauti. Aivasta se jonkun kasvoille. Ei se tapa, se vahvistaa, ainakin poskilihaksia. :)
maanantai 6. marraskuuta 2017
Minä taisin
Minä taisin tehdä virheen. Taisin sotkea asioita, koskea vanhoihin arpiin. Tahtoisin sen sanoa, virheeni. Uskallanko? Kyllä. Ei, en tiedä.
Minä taisin hämmentyä. Huuruinen ilta vaihtui yöksi, kymmenet ihmiset muutamaksi. Ehkä sitä tarkoitin. Kyllä. Ei, en ole varma.
Minä taisin pitää hauskaa, tavata vanhoja ystäviä. Vaihdoin kuulumisia, nautin seurasta. Erityisesti eräästä.
Minä taisin rakastua. Taisin vilkaista hänen silmiinsä, ja sulaa hänen eteensä. Huomasiko hän? Ehkä. Kyllä. Ei, en ole varma.
Minä taisin tehdä sen taas.
---
Anteeksi melankoliasta ystäväni. En ole ihan itseni juuri nyt. Tai no, ehkä olen sitä liiaksi. Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla kerron jotakin mukavampaa.
Minä taisin hämmentyä. Huuruinen ilta vaihtui yöksi, kymmenet ihmiset muutamaksi. Ehkä sitä tarkoitin. Kyllä. Ei, en ole varma.
Minä taisin pitää hauskaa, tavata vanhoja ystäviä. Vaihdoin kuulumisia, nautin seurasta. Erityisesti eräästä.
Minä taisin rakastua. Taisin vilkaista hänen silmiinsä, ja sulaa hänen eteensä. Huomasiko hän? Ehkä. Kyllä. Ei, en ole varma.
Minä taisin tehdä sen taas.
---
Anteeksi melankoliasta ystäväni. En ole ihan itseni juuri nyt. Tai no, ehkä olen sitä liiaksi. Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla kerron jotakin mukavampaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)