Kas hei jälleen sinä ihana otus, ja tervetuloa tälle puolen tiedon valtatietä. Sallinet minun jakavan hieman kuulumisiani? Ajattelin näet höpistä hieman maanantaini iloksi. Noista elämän pikku asioista siis. Voisin vaikka jälleen kerran yrittää tällaista jokamaanantaista turinointia. Jaa toki omiasi tuohon alle jos mielit. Kuulisin mielelläni sinustakin.
Rautatie kantoi minut uudistusten mullistamaan esi-Helsinkiin. Sen kirjoitusasun kyseenalaistaminen ei vielä tuolloin ollut mielessä, mutta nyt kun sen näkee edessään, se kieltämättä näyttää hassulta. Sivuraiteille eksymisen sijaan astuin viereiselle kadulle. Huomioni harhaillessa huomisen askareissa alaraajani kantoivat minua sokeina jotakuinkin suoraan eteenpäin.
Havahduin ruskeaan monumenttiin katsomuksessani. Perin kummallista. Täällä en ollutkaan ennen käynyt. Uutta ja ihmeellistä kaikkialla. Uusia rakennuksia, puita, pensaikkoja. Sääkin helli ruumista kohtalaisella lämmöllä ja silmiä miellyttävillä auringon kultaamilla hattaramuodostelmilla. Sallin lapsellisen riemun ja seikkailunhalun verhota olemukseni ja johdattaa keventyneet jalkani katukivetykselle. Aistit terävöityivät ja jokaiselle löytyi jotakin ihmeteltävää. Perinteisten ympäristönhavainnoimisvälineideni käydessä ylikierroksilla ajantajuni päätti levätä. Ihailin uutta sijaintiani joka askeleella. Hetkentapaista myöhemmin olinkin jo kotikulmillani. Ihmetys ja ihastus muuttuivat tutuksi ja turvalliseksi.
Lapsenlaista ihmetystä kesti kaiketi kymmenisen minuuttia. Hyvää mieltä valui mukaan rutkasti pidemmäksi aikaa. Tajusin lähiympäristöni omaavan lukuisia pieniä salaisuuksia, aivan kenkieni ulottuvilla. Tuleville päiville riittää siis tekemistä kevyen ulkoliikunnan muodossa. Suositan sinullekin pientä löytöretkeä. Saatat törmätä aistiaarteisiin ihan omalla takapihallasikin, mikäli valitset sen toisen suunnan ja poikkeat hieman reitiltäsi.
Kiva kun kävit. Tule toki toistekin, ehkä ensikerralla maisemareittiä :3
