Tyhjästä nyhjäisee hän

Kas hei taas!

Enpäs olekaan vähään aikaan rupatellut, johtuen lähinnä siitä että ei ole ollut hirmuisesti sanottavaa. Tässä koeviikon tiimellyksessä innostuin kuitenkin jälleen jaarittelemaan jonninjoutavia itseni iloksi. Jos joku muukin tästä huvittuu, niin... Mahtavaa!

Mitäs tässä sitten kirjoittaisi... Noo ensinnäkin haluaisin avata sinulle hiukan uutta harrastustani: (mainostusta ei toki hihih :3) runoutta. Jos hiukkaakan sanoilla leikittely sekä verbaalinen taide innostaa niin klikkaapa minua jookos :3

Voisin kai hiukan fiiliksiäkin aukaista, elikä: Ihan kivasti menee, kahvin voimalla kaamosmasennusta vastaan taistellessa. Muutaman kuukauden mittaisen musikaaliprojektin päätyttyä viikko sitten on tullut tehtyä vähän sitä sun tätä musiikkikiintiön täyttämiseksi. Musisointi ja muu harrastelu on kuitenkin jokseenkin uuvuttavaa, joten +20 kahvinkulutus-boosti käyttöön.

Mitäs muuta, no, tunnerintamalta ei mitään uutta. Pohtikaamme noita joskus toiste.

Jotaikin piristävää voisin tähän loppuun vielä läväyttää.

Odotas hetki...

--  Ei tämä...  -- Tuoko?.. --

Kas niin: Joulukalenteri. Sen voi nimittäin ripustaa seinälle jo viikon päästä!


Mutta nyt sanon heipat. Pidähän hauskaa!

PS.

   (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:･ﾟ✧ Joulu tulee

Melkein onnea

Kirjoitan seuraavassa tunteistani. Jos koet herkästi empatiaa, älä lue enempää. En tahdo masentaa sinua.

---

Hetken jo luulin päässeeni yli. Helpotus hiipi pikkuhiljaa sydäntä kohti rauhoittamaan haavoittunutta. Iloakin koin, melkein onnea.

Sitten se iski. Erehdyin huomaamaan tuon yhden sanan. Yhden sanan joka vei minut takaisin ahdinkoon.

     "Melkein."

Ilman sinua olen melkein onnellinen. Joku muu saa minut tuntemaan melkein yhtä paljon iloa.
Olen aina ollut vähään tyytyväinen. Kunnianhimoinen kyllä, mutta epäonnistumiset eivät minua ole kaataneet. Vähästä olin myös onnellinen, ennen sinua siis. Kun lähdit, ei vähä enää riittänyt.

Sydämenstäni on tullut vaativa. Tai ehkä se haluaa vain omansa takaisin, sen palan jonka annoin sinulle. Ei minulla tosin ole oikeutta pyytää sitä, kun sen kerran olen antanut. Ansaitsethan sinä sen, ja enemmänkin. Ansaitset parasta, mitä maailma sinulle voi tarjota. Jos se on jotain muuta kuin sydämeni, ota se ja ole onnellinen.

Tämän kaiken tahtoisin sinulle sanoa, ja enemmänkin, mutta en pysty. Toivottavasti et tule lukemaan tätä, en tahdo vetää sinua alas ahdinkooni.

     Jos kuitenkin eksyt tänne, tahdon sinun tietävän että en syytä sinua mistään. Minä se olen, joka en saanut sinua enää onnelliseksi.

          Älä itke, ethän? Minä teen sen puolestasi.


---

Rakkaudella sinulle <3

402 päivää, ja ruskeakastike

Niin se ikuinen onni sitten päättyi. Ikuisuudelta se tuntui, ikuisesti se tuntuu. Onko siitä jo ikuisuus? Siltä ainakin tuntuu.

Mielensä pahoittanut

Tuomas Kyrön satiiri suomalaiselle kyynisyydelle on tuonut lohtua elämääni viimeisen kolmen päivän ajan. Niin minä mieleni pahoitin kun tuo lyhyt opus ruskeasta kastikkeesta sitten loppuikin. Mutta ajatuksia se herätti, eikä mielipaha niitä paina:

Kyllä voi ihminen pienestä mielensä pahoittaa. En minä muista optimismini koskaan nyrjähtäneen perunasta. En oikeastaan mistään muustakaan, ennen tätä. Moni kaltaiseni varmaan yhtyy hymähtelyyn pienten takaiskujen kolhimille ihmisille, vaan tuhannesti harvempi, niin uskon, minut nähdessään hymähtäisi "pah, murehtia nyt elämänsä rakkauden menettämistä".

pieni poika

Kuinka minä, joka Buckethead-fanitukseltani joskus ehdin ylistää Joe Hishaishia, onnistun kaikkein eniten samaistumaan juuri tuohon skeittilaudalla ja tarttuvalla kertosäkeellä Suomen valloittaneeseen teinipoppariin? Puuttuva palanen on soinut luupilla mun korvissa jo päiviä samalla, kun sua odotan ja elämän ilon kadotan. 

Minkä minä sille voin, että ajatukseni kuuluvat radiosta? Sulkeako pitäisi? Ei se muuttaisi mitään. Mä haluan sun palaavan ilman kertosäettäkin. En tarvitse radiota kertomaan että mun sydämestä puuttuu palanen. Huomaan sen kyllä ihan itsekin.

rakastaa sinua yhä. 

Viikon olen ehtinyt murehtia, viikon verran itkeä. Niin kauan se on sattunut. Kuinka kauan se vielä sattuu? Jos vain tietäisin, ei tätäkään tekstiä syntyisi. Nukkuisin vain kunnes se päivä koittaisi. Entä jos se ei lakkaa sattumasta? Ehkei lakkaakaan. Jos lakkaa, niin varmasti sattumasta.

 Ei elämä olisi tätä ilman sattumaa. Sattumalta minä sinut kohtasin, sattumalla erosin, sattumalla tunnen yhä. Sattumalla rakastan.

402 päivää minä sinua sain rakastaa, seitsemään päivään en olisi saanut. Rakastinpa silti. Rakastan yhä. Saisinpa rakastaa. Ehkä vielä saankin.

          Sinuako? Sen tietää vain sattumalla.

Laulu, jota ei koskaan laulettu

Mä sulin ja synnyin uudelleen,
kun tajusin sun mulle hymyilleen.
Sen muistan vielä kuin eilisen,
mutta mielummin katson huomiseen,
jossa herään, avaan silmäni,
olet siinä, vierelläni.
Annetaan ajan lipua
sillä tätä hetkeä en unohda.

Maailma matkaa radallaan.
Kanssas tahdon matkustaa.
Kaikki kaunis katoaa,
joskus mekin kuihdutaan.
Ei katsota vuosia,
käännytään kohti huomista,
jossa kaikki on vielä kaunista,
heräämisen arvoista.

Suodatinkahvia kahdelle,
maidolle ja maidottomalle.
Ehkä myös aamusavuke,
ei tänään, suudelma poskelle.
Menen silti parvekkeelle.
Aurinko paistaa kasvoille.
Silti sitä katso en, 
kauniimpi istuu vierelle.

Maailma matkaa radallaan,
kuljetaanko kahdestaan?
Kaikki kaunis katoaa,
vaan sydäntä ei saa kuihtumaan.
Se astuu, kättään ojentaa,
pyytää mukaan tulemaan
kohti päivää kauniimpaa,
jossa ollaan kahdestaan.

Maailma matkaa radallaan,
sydän astuu odottaa.
Ei astu askeltakaan,
ennen kuin käteen tartutaan.
Kaikki kaunis katoaa,
rakkautta ei saa kuihtumaan.
Sydän lakkaa lyömästä aikanaan,
viimeistä pyytää...
            ...otatko vastaan?

          ---

tämän laulun kirjoitin aikoinani sinulle, mutta en koskaan ehtinyt laulaa sitä. Joku ehkä tunnistaakin kappaleen johon se pohjautuu.

     Ehkä se jääkin vain muistoksi, kuin sinä minulle, rakas. Pidäthän sydämestäni huolta <3

Rakas, päiväkirja: Sinulle

Umpirakastunut romantikko tässä hei <3 Et kai pahastu, jos hiukan jaan sinulle ajatuksiani.  Ai et? No hyvä, keskeytä toki jos mieleesi juolahtaa jotain. Saatan nimittäin haaveilla aika pitkäänkin.

Koin juuri pisimmät yöuneni pitkään aikaan. Herättyäni huomasin takin olleen yhä päälläni, kenkien olleen edelleen jaloissani ja Hänen olleen yhä ajatuksissani.
   -Taisit olla aika väsynyt tullessasi kotiin
Juu, olinhan minä.
Huomasin paitani olleen kostea hiestä, tyynyni kyynelistä.
Muistin miksi.
Pudotin tyynylleni muutaman kyyneleen lisää.
   -Voi mitä surit?
Tyhjää paikkaa sängylläni.
Mustaa kahvia, jota kukaan ei juonut.
Kättäni, josta ei kukaan pitänyt kiinni.
Ikävää, joka ei lähde mielestäni.

      *tip*
            *tip*
   -Tarvitsetko nenäliinaa?
En, mutta kiitos silti.

Tiedän näkeväni hänet taas. Tiedän näkeväni hänet pian.
Tiedän myös etten kestä odottamista.
Ja niin kauan, kuin Hän ole silmissäni,
on Hän ajatuksissani.
Sydämessäni on hän aina.

Joudun nyt menemään, mutta kiitos kun kuuntelit.
Ja sinä, Rakas, jos kuulet ääneni, tulethan takaisin?

      *tip*
            *tip*

     <3

Kolme pientä rakkaudesta

Säkeemme

Tämä säe on sinulle

          ja tämä,

   elämämme ainut

yhteinen säkeistö.

hiljaa

Kuuletko tuulen hiuksissasi,

askeleet, hiekan jaloissasi,

hennon hengityksesi?

     kuulitko

          kuulit.

Vaan entä sydämen vieressäsi?

     lyönnin... toisen... kolmannen...

koska se löi juuri nimesi.

Sinä

Vanhemmalle pienokainen,

ystävälle ystävä.

minulle olet Rakas.

   se riittää...

---

     <3 Pink Memory

Kuiskaus...

Huutoni kuiskaan kuulollesi.

Niin hijaa että vain maailmani sen kuulee...
Se hehkuu vaikka haihtuu taivaaseeni...

...Ääneti kaikuu, silti kuulet...

-koskematta tunnet-

Miljoonien sanojen joukosta yksi vain yli muiden kuuluu-

hiljaa... Hiljaa... hiljaa...

”tule”

Yhdellä sanalla ajatukseni ymmärrät,
Kosketuksella sieluni tunnet.

Lämmön... Itsesi...

Tulit,
maailmani,
Sinä pyyntöni kuulit,
ja tulit


---

     <3 Pink memory

Tervetuloa matalaan myssykkääni

Kas hei sinä siinä! Hassua että olet näinkin kauas internetin sopukoihin eksynyt.
   -Älä toki vielä lähde kun kerran tulit, vaan katsele ihmeessä ympärillesi...

Oh, olinpas minä töykeä. Annas kun esittelen itseni:

Minä olen "Pink Memory"- nimimerkillä internetin syövereissä haahuileva nuorehkonlainen taiteilijasielu. Pidän kaikenlaisen itseilmaisevan tuottamisesta ja olisikin hienoa jos, kun kerran jo tänne asti eksyit, hieman silmäilisit ja/tai korvailisit tuotoksiani. Tuosta sivupalkista löydät muuten muitakin paikkoja, joissa tapaan joskus viettää aikaa ja julkistella asioita (seikkailen tosin muualla englanniksi). Kerrohan toki mielipiteesikin. Arvostaisin sitä kovasti.

Oh, jopas. Aikahan rientää nopeammin kuin minä, ja olen minä sentään aika hössöttäjä. Noh minun pitääkin mennä, anteeksi kun en ehtinyt tehdä tuttavuutta kanssasi. Esittele toki itsesi vaikka kommenttilaariin tuohon noin, niin tulen vastavuoroisesti tervehtimään. Saat toki muutakin raapustaa, mitä vain mieleesi juolahtaa.

   Mutta minäpä kiiruhdan jo. Pidähän hauskaa! Heipsun!