Kirjoitan seuraavassa tunteistani. Jos koet herkästi empatiaa, älä lue enempää. En tahdo masentaa sinua.
---
Hetken jo luulin päässeeni yli. Helpotus hiipi pikkuhiljaa sydäntä kohti rauhoittamaan haavoittunutta. Iloakin koin, melkein onnea.
Sitten se iski. Erehdyin huomaamaan tuon yhden sanan. Yhden sanan joka vei minut takaisin ahdinkoon.
"Melkein."
Ilman sinua olen melkein onnellinen. Joku muu saa minut tuntemaan melkein yhtä paljon iloa.
Olen aina ollut vähään tyytyväinen. Kunnianhimoinen kyllä, mutta epäonnistumiset eivät minua ole kaataneet. Vähästä olin myös onnellinen, ennen sinua siis. Kun lähdit, ei vähä enää riittänyt.
Sydämenstäni on tullut vaativa. Tai ehkä se haluaa vain omansa takaisin, sen palan jonka annoin sinulle. Ei minulla tosin ole oikeutta pyytää sitä, kun sen kerran olen antanut. Ansaitsethan sinä sen, ja enemmänkin. Ansaitset parasta, mitä maailma sinulle voi tarjota. Jos se on jotain muuta kuin sydämeni, ota se ja ole onnellinen.
Tämän kaiken tahtoisin sinulle sanoa, ja enemmänkin, mutta en pysty. Toivottavasti et tule lukemaan tätä, en tahdo vetää sinua alas ahdinkooni.
Jos kuitenkin eksyt tänne, tahdon sinun tietävän että en syytä sinua mistään. Minä se olen, joka en saanut sinua enää onnelliseksi.
Älä itke, ethän? Minä teen sen puolestasi.
---
Rakkaudella sinulle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti