keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Narahtavia

Hellurei sekä hyvää pseudomaanantaita. Arki on taas vienyt yhden päivän mennessään, ja kohta toinenkin kääntyy yöksi. Mitäpä minä tähän aikaan höpöttelen? Ehkäpä kohta saavutan silmistäni hiekan vohkineen nukkumatin. Sitä ennen narskutan tuolini selkänojaa.

Aamulla ansaintamahdollisuutta kohden jaloitellessani tahdittivat kulkuani kaksi eriävää narsketta. Purukumin lempeä painanta vasten hampaita säesti polyrytminä kenkien kohtaamisia aamukasteen kiehnäämien mukulakivien kanssa. Kapellimestareiksi tälle sinfonialle kävivät korvanappien kumiset kiinnikkeet liikehtiessään edellämainittujen tahdissa.

Elämän jälkiä kaunistellessa on hyvä hetkittäin hengähtää. Istuinlihakset kohtaavat puisen penkin tuottaen tutun vaimean narahduksen. Ojentuvan käden lähes odottaa ilmaisevan rentoutumisensa samoin elkein. Äänen tuottaa kuitenkin huulipari ryystäessään vastakeittynyttä kahvia. Tovin päästä äänet muuttuvat juoman toteuttaessa luonnonlakeja muuttumalla juotavan lämpöiseksi. Seuraava narahdus kielii puurtamisen jatkumisesta; kuppi vaihtuu hanskaan ja huulet asemoituvat viheltelyä varten.

Kotimatka toisintaa aamuista. Tuoreempi vesi on taannut jalkineiden pysyvän rytmissä. Tuttua ja turvallista narsketta, aina kotisohvan kosketukseen asti. Pienet äänet tunnelmoittavat arkea perin huomaamatta, ellei niille anna sielunaikaa. Ympäristöä on vallan mukava korvailla, tavanomaisesti suositan sinullekin. Kerro toki päiväsi äänistä, etsisin niitä mielelläni omistani :3 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Askeltaen

Kas hei jälleen sinä ihana otus, ja tervetuloa tälle puolen tiedon valtatietä. Sallinet minun jakavan hieman kuulumisiani? Ajattelin näet höpistä hieman maanantaini iloksi. Noista elämän pikku asioista siis. Voisin vaikka jälleen kerran yrittää tällaista jokamaanantaista turinointia. Jaa toki omiasi tuohon alle jos mielit. Kuulisin mielelläni sinustakin.

Rautatie kantoi minut uudistusten mullistamaan esi-Helsinkiin. Sen kirjoitusasun kyseenalaistaminen ei vielä tuolloin ollut mielessä, mutta nyt kun sen näkee edessään, se kieltämättä näyttää hassulta. Sivuraiteille eksymisen sijaan astuin viereiselle kadulle. Huomioni harhaillessa huomisen askareissa alaraajani kantoivat minua sokeina jotakuinkin suoraan eteenpäin.

Havahduin ruskeaan monumenttiin katsomuksessani. Perin kummallista. Täällä en ollutkaan ennen käynyt. Uutta ja ihmeellistä kaikkialla. Uusia rakennuksia, puita, pensaikkoja. Sääkin helli ruumista kohtalaisella lämmöllä ja silmiä miellyttävillä auringon kultaamilla hattaramuodostelmilla. Sallin lapsellisen riemun ja seikkailunhalun verhota olemukseni ja johdattaa keventyneet jalkani katukivetykselle. Aistit terävöityivät ja jokaiselle löytyi jotakin ihmeteltävää. Perinteisten ympäristönhavainnoimisvälineideni käydessä ylikierroksilla ajantajuni päätti levätä. Ihailin uutta sijaintiani joka askeleella. Hetkentapaista myöhemmin olinkin jo kotikulmillani. Ihmetys ja ihastus muuttuivat tutuksi ja turvalliseksi.

Lapsenlaista ihmetystä kesti kaiketi kymmenisen minuuttia. Hyvää mieltä valui mukaan rutkasti pidemmäksi aikaa. Tajusin lähiympäristöni omaavan lukuisia pieniä salaisuuksia, aivan kenkieni ulottuvilla. Tuleville päiville riittää siis tekemistä kevyen ulkoliikunnan muodossa. Suositan sinullekin pientä löytöretkeä. Saatat törmätä aistiaarteisiin ihan omalla takapihallasikin, mikäli valitset sen toisen suunnan ja poikkeat hieman reitiltäsi.

Kiva kun kävit. Tule toki toistekin, ehkä ensikerralla maisemareittiä :3

maanantai 15. tammikuuta 2018

Restartti

Kas heippa taas ystäväiseni. Tervetuloa uudelle tellusvetoiselle kierrokselle rakkaan fuusioreaktorimme ympäri.

Retkeni alkoi, kuten varmasti monen muunkin, nakkien, perunasalaatin ja kohtuumittaisten etanoliliuosten äärellä hyvien ystävien seurassa. Värikkäistä ruutipanoksista emme nelijalkaisten onneksi nauttineet. Sylki kuitenkin vaihtui kellontarkasti, kuten perinne velvoittaa.

Kierroksen ensimetrit ovat kuluneet lupauksia välttävästi toteuttaessa. Ohessa on toki nautittu vapautta musiikin ja seura-aktiviteettien muodossa. Vapaus ei ole kuitenkaan ikuista yhteiskuntarakenteiden velvoittaessa omintakeiseen valuutanhankintaan ja itsensä kehittämiseen. Valittamista tämä ei ole. Paluu sosiaalisiin ympäristöihin on vallan mukavaa, vaikka kofeiiniuutteiden kulutus kohoaakin näinä aikoina.

Ah, korkeakoulutettu korkeakouluttaja on kohdistanut huomionsa suuntaani. Minun lienee siis syytä tehdä vastavuoroisesti. Heipähei, ja onnea jälkeen uudelle matkalle. Edessä on jälleen monia vuoden ensimmäisiä. :3

perjantai 29. joulukuuta 2017

Pukinkontista

Kas hei taas sinä suloinen pieni otus :3
Ennen kuin sanot mitään, huomaan kyllä ettei ole maanantai. Älä huoli, kyllä minä vielä saan sen kiinni. Perin viheliäinen päivä, pyrkii kiitämään vauhdikkaasti ohi.

Joulu on vastikään ilahduttanut itse kutakin läsnäolollaan ja tuo markkinatalouden riemujuhla on varmasti koskettanut itse kunkin kukkaroa. Itse siirsin tilitietojeni räknäämisen visusti syrjään vuosittaisten immeisten ilahdutusostosteni ajaksi.

Hauskaakin oli. En ole päässyt perille joulustressistä. Ihan mielelläni pyöritän yhteiskunnan väkipyöriä tuttujeni iloksi. Sainpa itsekin kivoja asioita minua muistaneilta. Ehkä kovimmalle käytölle on astunut kahvimylly. Tuo läheisimpieni ostos hyppäsi oitis osaksi joka aamuista elämääni herättäen minut vastajauhetulla kahvipapu-uutteella, jota saan siemailla hymyssä suin ihastellen sisareni siveltimen vetojen tuottamaa, seinälläni majailevaa kanvaasimeemiä. Ah kuinka ihanaa onkaan taas hengähtää tuhansien kaloreiden jälkeen omassa kolossa, kun kaikilla on hyvä mieli.

Sitten virtasi adrenaliini, kylmä hiki ja kylmempi olut. Kädet ja äämenvoimakkuus kohosivat epäuskoisena kun musta kumilätty oli siirtynyt patjoihin sonnustautuneen miehen mukana jäästä irronneeseen verkkoon. Nolla muuttui ykköseksi ja sinivalkoinen kansa raivostui. Mikään ei yhdistä sohvaihmisiä niin kuin jääkiekko, eikä mikään nosta meteliä kuten tuomarivirhe. Kyllä nyt pientä kansaa sorsitaan, kun vaahteranuttu saa ylemmän tahon apua 4-2 lukemilleen.

Itse viihdyin suunnattomasti sykkeeni kohotessa ja pääkoppani spekuloidessa kyseisen urheilulajin sääntökirjan soveltamista sekaviin tilanteisiin. Ei kai pieni tappio haittaa, kun saa vastineeksi parin tunnin verran mitä sykähdyttävintä televisioitua viihdettä. Täähän on vaan jääkiekkoa.

Suoraan sanottuna tottakai se vähän korpee. Onneksi tänään oli vastassa Tanska.

Nautihan sinäkin kiekkoa ja keppanaa kohtuudella välipäiviisi. Vaikka ei ihan putkeen menisi niin tulee ne seuraavatkin kisat. Heipsunhei ja maukasta vuodenvaihdetta, sekä kiitos kun kuuntelet minun höpinöitä yhä. :3

tiistai 19. joulukuuta 2017

Tunteita ja tuoksuja

Hei vaan sinä ihana pieni otus. Hyvää pseudomaanantaita! Olen palannut hetken hiatukseltani taas höpöttämään pikkuasioista teekupposen äärellä. Kyllä, kuulit oikein. Sydämessäni on sijaa toisellekin lämpimälle juomalle. Tuoksuu muuten hyvältä, ja tutulta.

Pesin tänään hiukseni muun maallisen kuoreni ohella. Lämpimästä kylpyhuoneesta poistuessani havaitsin ajatusteni kiitävän menneisiin aikoihin. Tuolloin oli lämmintä ja mukavaa. Hieman utuistakin oli, taisin olla uninen. Tunsin sykkeen tanssivan omani ympärillä. Kiehkuroita kasvoillani, omieni ohittamia. Ne kutsuivat tuoksullaan hautaamaan hymyni niihin.

Hengitän ulos ja avaan silmäni. Olen omassa makuuhuoneessani. Hengitän sisään ja suljen ne taas. Tunnen tuon tuoksun. Sinetöin sen loppupäiväksi päänahkaani koristaviin sinisiin keratiinisuikaleisiin. Nyt ne kutsuvat perhosia. Hassu hoitoainevalinta.

Hengitän syvään. Tunnen oloni kotoisaksi, enkä vähiten siksi että olen kotona. Toki tämä halpa ceylonkin kontribuoi fiilikseen. Teen tuoksussa on vaan jotain tosi comfyä. Jospa tämän hörppisi loppuun niin unten maille pääsisi, nuuhkimaan puhtaita lakanoita. Ah, niin freshiä.

Kiitosta kun piipahdit kuuntelemassa minun hupsuja juttusia. Pidähän sinäkin sieraimesi auki. Tunnetiloja riittää koettavaksi joka aistilla. :3

tiistai 28. marraskuuta 2017

Aamusta

Hei vaan taas. Mitäpä sinulle kuuluu Tiedän, puhuin maanantaista. Kai tämä silti torstain voittaa, lähemmäs siis päästiin.

Myöhäistä aamiaista nauttiessani tärykalvoni värähtelevät Teemu Brunilan tahtiin. Se on tarttuvaa, hän laulaa. Seuraava kappale kirvoittaa jo turvallista nostalgiaa silmäkulmiin. Kastan huuleni kahviin ja hengitän perään Rémy Martinia. Oi tätä melodraamaa, onneksi kaurapuuro tuo takaisin maan pintaan.

Tänään on hyvä päivä. Tiedän sen, sillä päätin juuri niin. Essentiaalista päätökseni toteutumiselle on hyvä alku, siis aamu. Kuppi kuumaa, vitamiinit ja hyvää musiikkia. Mikä voisi mennä vikaan? Maito voisi ehkä olla vähissä. Onneksi hain sitä eilen lisää. Tähän on varauduttu, sitouduttu päätökseen. Kun aamu alkaa hyvin, sitä on helppo jatkaa koko päivän mittaiseksi hyvän fiiliksen aalloksi. Lisäksi buenoja viboja voi aina jakaa muille, ne eivät ihan heti lopu kesken. Ota siis tästä mukaasi kourallinen hyvää fiilistä matkamuistoksi. Muista myös jakaa sitä eteenpäin.

Kiva kun kävit. Nähdään taas.
*virtuaalihali*

torstai 23. marraskuuta 2017

Kankahia

Heippa vain mahdollinen lukijani. :3

Tänään ajattelin parin vahvahkon saunaoluen jälkeen turinoida laskuhumalani iloksi kuluneesta viikostani. Ehkäpä voisin alkaa toteuttaa tuota headerin lausetta niistä elämän pikku jutuista, vaikkapa viikottain.

Maanantaita olen pohtinut jo jonkin aikaa. En ole sisäistänyt perinteistä vihaa tuota viikkojärjestelmämme kulmakiveä kohtaan. Olenkin jo jonkin aikaa jakanut positiivisuutta, erityisesti alkuviikosta. Ehkäpä voisin alkaa välittää antoisia aatoksiani digitaalisestikin. Juu. Maanantai kuulostaa kivalta. Tehdään näin. ^_^

Kankaat ovat hallinneet kulunutta viikkoani. Radio on provosoinut aatoksia tuohon suuntaan erään Timon avulla. Hän väitti näet korvilleni radioaaltojen kautta, ettei yksin kannata nukkua, ainakaan pakkasella. Ikään kuin useamman kankaan alle käpertyminen olisi jotenkin kamalaa yksin. Ei muuten ole. Kotini on linnani, ja sen pyhin kammio on satakaksikymmentä senttiä leveä, kahdella petauspatjalla varustettu ja oiiiiikein pehmeä ja lämmin. Kyllä siellä yksinkin kelpaa, vaikka tarvitseekin useamman peiton.

Onpa huushollini kangasmäärä lisääntynytkin. Pienen budjetin kehon verhoilun ovat näinä aikoina mahdollistaneet UFFin n:n euron päivät (kun n lähestyy yhtä ylhäältä). Pikkujoulukauteen on hyvä varautua korein ja (melko) käyttämättömin kankain. Kyllä nyt kelpaa peilata olemusta, ja lompakkokin kiittää. Ah kun on kerran vauhtiin päässyt niin voisihan sitä vielä euron päivät katsastaa. Suositan sinullekin. Mukavia löytöjä odottaa joka nurkan takana, ja sitten pääset vielä ostoksillekin.

Kiitosta sinulle kun jaksat turinoitani. Yritän höpötellä säännöllisemmin. Törmäillään taas. :3