Hei vaan sinä ihana pieni otus. Hyvää pseudomaanantaita! Olen palannut hetken hiatukseltani taas höpöttämään pikkuasioista teekupposen äärellä. Kyllä, kuulit oikein. Sydämessäni on sijaa toisellekin lämpimälle juomalle. Tuoksuu muuten hyvältä, ja tutulta.
Pesin tänään hiukseni muun maallisen kuoreni ohella. Lämpimästä kylpyhuoneesta poistuessani havaitsin ajatusteni kiitävän menneisiin aikoihin. Tuolloin oli lämmintä ja mukavaa. Hieman utuistakin oli, taisin olla uninen. Tunsin sykkeen tanssivan omani ympärillä. Kiehkuroita kasvoillani, omieni ohittamia. Ne kutsuivat tuoksullaan hautaamaan hymyni niihin.
Hengitän ulos ja avaan silmäni. Olen omassa makuuhuoneessani. Hengitän sisään ja suljen ne taas. Tunnen tuon tuoksun. Sinetöin sen loppupäiväksi päänahkaani koristaviin sinisiin keratiinisuikaleisiin. Nyt ne kutsuvat perhosia. Hassu hoitoainevalinta.
Hengitän syvään. Tunnen oloni kotoisaksi, enkä vähiten siksi että olen kotona. Toki tämä halpa ceylonkin kontribuoi fiilikseen. Teen tuoksussa on vaan jotain tosi comfyä. Jospa tämän hörppisi loppuun niin unten maille pääsisi, nuuhkimaan puhtaita lakanoita. Ah, niin freshiä.
Kiitosta kun piipahdit kuuntelemassa minun hupsuja juttusia. Pidähän sinäkin sieraimesi auki. Tunnetiloja riittää koettavaksi joka aistilla. :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti