Elon kulku on ollut ajoin kivistä. Tosin vain harvoin. Tätä nykyä kuljen melko lämpöistä ja jalkapohjia hennosti hierovaa sorapolkua. Jos pienen parannusehdotuksen saisin antaa, hieroisi se myös hartioitani. Noh, kaikkea ei voi saada. Ehkä tämä suussasulavan suklainen lohko hellii kieltäni senkin edestä. Kylkiäiseksi tilkka vettä vain. Tänään tyydyn vähään.
Ehkäpä tämän lyhyehkön olinjulistuksen tiimoilta saapuu unensanta silmiäni raskastamaan. Aamunsuussa odottaa taas uusi työntäyteinen, edellistä astetta väsyneempi päivä. Lähestyypä sentään viikonloppu.
Saattaisinpa jälleen kynäillä hitusen säännöllisemmin. Ken tietää :3
