sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Esitalvi

Hei taas sinä siinä. Tule toki sisään, en soisi sinun tuolla ulkona sateessa kykkivän. Istahdahan siihen, isken kahvipannun tulille.

Ensilumi tuli ja meni. Hetken ajan oli kaunista ja valkeaa, tosin kylmää ja märkääkin. Nyt vain jälkimmäiset ovat edustettuina. Tuo yksi luminen päivä ehti jo kuitenkin tehdä tuttavuutta varomattomien kesäkenkieni kanssa. Saatat kuulla sen tukkoisesta äänestäni.

Tällä hetkellä nautin peiton ja neljän seinän välityksellä taivaan putoamisen rauhaisasta ropinasta ikkunalautoja vasten. Keli olisi mitä oivallisin rakkaan kosketinkoneistoni äärellä tavoittamattomien korvien liehakointiin. Kello ja naapurini taitavat tosin käyttää veto-oikeutensa. Tulisit joskus päiväsällä käymään, saattaisit kuulla kappaleen tai pari.

Harrastatko muuten itseilmaisua? Tiedän, hassu kysymys näin kyseisen ajanvietteen tulokselta. Itse olen paitsi koristellut aikaa äänillä, myös juuruttanut runosuonestani uuden pistokkaan. Molemmat ovat oivia tapoja spontaanien tunneryöppyjen purkamiseen. Niistä kun voi parhaimmillaan olla iloa muillekin, kuten myös tästä tekstistä.

Minulle aamuyö on jo ajankohtainen joten unet kutsunevat. Sinulle taas hyvää huomenta/päivää/iltaa/yötä/jokumuumikä. Kiva kun pääsit käymään, tule toki toistekin.
 :3

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kiehkuroita

Iltaa ihanuus. Näytätpä hyvältä. Eikö sinulla ole kylmä? Minä olen jo verhonnut itseni vilteillä ja sisustanut kuumalla papu-uutteella. Tahdotko hieman? Pannussa olisi vielä. Voisin myös tarinoida hieman, mikäli jaksat kuunnella. Olen hieman hyperillä päällä, joten en takaa että tuotos on koherentti.

Tänään sallin nikotiinin astua elimiini. Enhän minä tupakkaa polta, mutta kiehkuroissa iltakajoa vasten on vain jotain kaunista. Niin monessa ihanassa muistossa nuo valoa taittavat suortuvat ovat olleet läsnä. Ah, taas minä romantisoin arkea. Rauhoitutaanpas nyt...

Oi tahdotko kenties pullaa kahveesi kaveriksi? Otaota :3

Olen perin mummoutunut yksilö. Nautin vieraista, sillä saan jälleen tilaisuuden tarjota kahviateetäpullaaruokaaotatkolisää- hengitä syvään - niin siis juu immeiset on kivoja tulkaa käymään.

Taisin eksyä aiheesta? Oi, anteeksi. Kiehkurat. Kauniita.

Omiini olen vallan tykästynyt, kiehkuroihin siis. Ne saivat vastikään uudistetun paletin, ja ahhhh nämä on päheät. Ehkäpä näytän joskus. Nyt voisin kyllä käydä unten maille. Kiva kun piipahdit. Toivottavasti tsufe maistui, ja pulla.

Perhosia

Huomisiltaa ystäväiseni. Mitäpä kuuluu päivääsi? Kerro toki. Toivottavasti se on ollut mieluisa.

Omani on kiitänyt ohi rasvatun etanan lailla. En ole näet eilisen jälkeen ummistanut silmiäni. Kuten arvata saattaa, kofeiinilla ja spontaaneilla tuntemuksilla oli jonkin verran osuutta asiaan.

Olin näet rakastunut. Keneen, sinä kysyt? Kysytpä vallan vaikeita, en näet ehkä ole häntä vielä tavannutkaan.

Yhtäkkiset kohteettomat rakkaudenpuuskat ovat viime aikoina värittäneet maallista taivaltani. Aika ajoin vatsani valtaavat sadat perhoset, ikään kuin omaksi ilokseen. Lienevätkö pesän sinne tehneet? En minä valita, vallan suloisia ovat värikkäine siipineen. Ehkäpä ne ovat tottuneet pesimään kylmän ja räntäisen vuodenajan vieriessä sammaloitumatta ohi. Tai ehkä hieman etuajassa ovat. Aistivatko kulman takana odottavan viehättävän jalat alta sipaisijan? Ken tietää?

Eipä tässä sentään mikään kiire ole. Kiinteä vesi ei vielä peitä maata, ja huomennakin pitää kävellä monen kulman ohi. Tänään taidan vain ummistaa silmäni ja telmiä perhosteni kanssa.

Ota sinäkin yksi, minulla on näitä yllin kyllin. :3

maanantai 23. lokakuuta 2017

Kolmelta aamuyöstä

Hei taas sinä ihana ihminen joka näinkin syvälle nettiin eksyt! Siitä onkin taas vierähtänyt tovi, kun täällä viimeksi kävin. Paljon on muuttunut, tunteita tullut, muistoja mennyt. Jokin minut kuitenkin veti taas tänne. Ehkäpä voisin siis tarinoida aikani kuluksi, istahda toki kuuntelemaan jos tahdot.

Värähdys herätti huomioni. Kasvot, perin kauniit, asettuivat matkapuhelimeni ruudulle. Nuo silmät saivat joskus omani tuijottamaan niihin, hassuksi kutsuivat, ja soivat ylilyöntejä sydämeeni. Ah ollapa taas nuori ja hormonaalisen epävakaa.

Takaumani päättyi tervehdykseen, ystävälliseen sellaiseen. Vastasin tuttavallisesti kysyen kuulumisia, tarinoiden, kuten nytkin. Lienen taipuvainen jakamaan elämääni sitä kuunnella jaksaville. Sanat vaihtoivat omistajaa ja tarinat myötäeläjää. Hymyilin väsyneenä itsekseni. Otsikko kielinee tarpeeksi vaihtojen ajankohdasta.

Unettomat sielut irrottivat häntänsä toisistaan, luovuttivat kukin vuorollaan taistelunsa silmäluomia vastaan. Tai, no itse luovutan aivan kohta, kunhan keksin tälle tarinalle lopetuksen. Kappalehan tämä toisaalta on. Tarina jatkuu vielä. Ehkä ummistan silmäni, siten pääsen nopeammin jatkamaan sitä.

Hyvää yötä sinä siinä. Kiitos kun kävit, tule toki toistekin. Minäkin yritän taas muistaa käydä täällä. Ehkä ensikerralla kerron jotakin konkreettisempaa ja koherenttia. :3