tag:blogger.com,1999:blog-2328456344914833872024-03-21T18:49:17.432+02:00Vaaleanpunainen mietintämyssy... eli kynäelmiä niistä elämän pienimmistä asioistaPink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.comBlogger27125tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-37501683057664584112020-07-06T13:17:00.002+03:002020-07-06T13:21:19.499+03:00PunastustaKas tervehdystä ihmispieni. Tänään sen tein! Sain kurotettua käden niskaani ja kiskaistua kohti kynäielmän kokoista aukkoa maanantaissani. Aivan, luit aivan oikein. On mitä mainioin maanantai. Suonet minulle ilon ja hetken aikaasi höpötelläkseni hieman aamuni kulusta.<div><br /></div><div>Astuin työmatkallani marjaan. Pieni punainen poks piirsi mieleeni kuvan linja-autosta, jossa kengänpohjani olisi tahran verran puhtaampi. En edes tiedä, onko tähän aikaan vuotuista kiertoa tapana löytää kadulta puiden tahi pensaiden pudottamia palluroita. Saattoipa kyseessä olla ihmisenkin kourastaan tahattomasti laskema piste. Oli miten oli, on se nyt jalkineeni koriste. Kerrassaan kaunoisen puun alla kantaani kiintynyt. Julkisen liikenteen sävyttämässä mietelmässäni ei näin kaunista puuta ollut.</div><div><br /></div><div>Pieni piskuinen pläts. Juuri tarpeeksi siirtämään katseeni maasta kohoavasta vehreydestä deniminsiniseen olkaani. Kosteuden tummentama piste. Lienee eilisestä myräkästä eksynyt pisara. Yläpuolella harmaus oli jo kaikkoamaan päin. Suuremmitta sateitta saisi siis jatkaa jaloittelua kohti palkansaannin edellytyksen tyyssijaa. Linja-autossa ei mielikuvaminäkään miettisi moisia. Ei myöskään näkisi ihmiselle kovin pientä mutta ankkaparille varsin kodikasta lampea. Miten paljosta jääkään hän paitsi.</div><div><br /></div><div>Taivaita ja maita taivastellessa hujahtaa kolmannestunti vallan vauhdikkaasti. Iltapäivällä odottaa vielä toinenkin mokoma, tosin käänteiseen suuntaan. Tiedä vielä mitä mukavaa vastaan tupsahtaa! Suositan sinuakin ajoin vilkuilemaan tuttuja polkuja. Ovatkohan ankat vielä odottamassa? :3</div><div><br /></div><div><br /></div>Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-83627924600082299152020-06-26T00:02:00.001+03:002020-06-26T00:03:27.927+03:00IltasäteiltäTervehdystä ihmissulo. Kuinka voinet? Toivottavasti vallan mainiosti. Itse joutaisin jo unten maille, mutten unettomuudeltani ehdi. Tekipä sitten mieleni taas ilmoitella olemassaolostani maailmalle - siis sinullekin. <br /><br />Elon kulku on ollut ajoin kivistä. Tosin vain harvoin. Tätä nykyä kuljen melko lämpöistä ja jalkapohjia hennosti hierovaa sorapolkua. Jos pienen parannusehdotuksen saisin antaa, hieroisi se myös hartioitani. Noh, kaikkea ei voi saada. Ehkä tämä suussasulavan suklainen lohko hellii kieltäni senkin edestä. Kylkiäiseksi tilkka vettä vain. Tänään tyydyn vähään.<br /><br />Ehkäpä tämän lyhyehkön olinjulistuksen tiimoilta saapuu unensanta silmiäni raskastamaan. Aamunsuussa odottaa taas uusi työntäyteinen, edellistä astetta väsyneempi päivä. Lähestyypä sentään viikonloppu. <div><br /></div><div>Saattaisinpa jälleen kynäillä hitusen säännöllisemmin. Ken tietää :3</div>Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-47102997337860830752018-07-04T00:01:00.001+03:002018-07-04T00:01:36.213+03:00NarahtaviaHellurei sekä hyvää pseudomaanantaita. Arki on taas vienyt yhden päivän mennessään, ja kohta toinenkin kääntyy yöksi. Mitäpä minä tähän aikaan höpöttelen? Ehkäpä kohta saavutan silmistäni hiekan vohkineen nukkumatin. Sitä ennen narskutan tuolini selkänojaa.<div>
<br /></div>
<div>
Aamulla ansaintamahdollisuutta kohden jaloitellessani tahdittivat kulkuani kaksi eriävää narsketta. Purukumin lempeä painanta vasten hampaita säesti polyrytminä kenkien kohtaamisia aamukasteen kiehnäämien mukulakivien kanssa. Kapellimestareiksi tälle sinfonialle kävivät korvanappien kumiset kiinnikkeet liikehtiessään edellämainittujen tahdissa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Elämän jälkiä kaunistellessa on hyvä hetkittäin hengähtää. Istuinlihakset kohtaavat puisen penkin tuottaen tutun vaimean narahduksen. Ojentuvan käden lähes odottaa ilmaisevan rentoutumisensa samoin elkein. Äänen tuottaa kuitenkin huulipari ryystäessään vastakeittynyttä kahvia. Tovin päästä äänet muuttuvat juoman toteuttaessa luonnonlakeja muuttumalla juotavan lämpöiseksi. Seuraava narahdus kielii puurtamisen jatkumisesta; kuppi vaihtuu hanskaan ja huulet asemoituvat viheltelyä varten.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kotimatka toisintaa aamuista. Tuoreempi vesi on taannut jalkineiden pysyvän rytmissä. Tuttua ja turvallista narsketta, aina kotisohvan kosketukseen asti. Pienet äänet tunnelmoittavat arkea perin huomaamatta, ellei niille anna sielunaikaa. Ympäristöä on vallan mukava korvailla, tavanomaisesti suositan sinullekin. Kerro toki päiväsi äänistä, etsisin niitä mielelläni omistani :3 </div>
Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-69565393961390021022018-06-26T00:05:00.000+03:002018-06-26T00:05:28.412+03:00AskeltaenKas hei jälleen sinä ihana otus, ja tervetuloa tälle puolen tiedon valtatietä. Sallinet minun jakavan hieman kuulumisiani? Ajattelin näet höpistä hieman maanantaini iloksi. Noista elämän pikku asioista siis. Voisin vaikka jälleen kerran yrittää tällaista jokamaanantaista turinointia. Jaa toki omiasi tuohon alle jos mielit. Kuulisin mielelläni sinustakin.<br />
<br />
Rautatie kantoi minut uudistusten mullistamaan esi-Helsinkiin. Sen kirjoitusasun kyseenalaistaminen ei vielä tuolloin ollut mielessä, mutta nyt kun sen näkee edessään, se kieltämättä näyttää hassulta. Sivuraiteille eksymisen sijaan astuin viereiselle kadulle. Huomioni harhaillessa huomisen askareissa alaraajani kantoivat minua sokeina jotakuinkin suoraan eteenpäin.<br />
<br />
Havahduin ruskeaan monumenttiin katsomuksessani. Perin kummallista. Täällä en ollutkaan ennen käynyt. Uutta ja ihmeellistä kaikkialla. Uusia rakennuksia, puita, pensaikkoja. Sääkin helli ruumista kohtalaisella lämmöllä ja silmiä miellyttävillä auringon kultaamilla hattaramuodostelmilla. Sallin lapsellisen riemun ja seikkailunhalun verhota olemukseni ja johdattaa keventyneet jalkani katukivetykselle. Aistit terävöityivät ja jokaiselle löytyi jotakin ihmeteltävää. Perinteisten ympäristönhavainnoimisvälineideni käydessä ylikierroksilla ajantajuni päätti levätä. Ihailin uutta sijaintiani joka askeleella. Hetkentapaista myöhemmin olinkin jo kotikulmillani. Ihmetys ja ihastus muuttuivat tutuksi ja turvalliseksi.<br />
<br />
Lapsenlaista ihmetystä kesti kaiketi kymmenisen minuuttia. Hyvää mieltä valui mukaan rutkasti pidemmäksi aikaa. Tajusin lähiympäristöni omaavan lukuisia pieniä salaisuuksia, aivan kenkieni ulottuvilla. Tuleville päiville riittää siis tekemistä kevyen ulkoliikunnan muodossa. Suositan sinullekin pientä löytöretkeä. Saatat törmätä aistiaarteisiin ihan omalla takapihallasikin, mikäli valitset sen toisen suunnan ja poikkeat hieman reitiltäsi.<br />
<br />
Kiva kun kävit. Tule toki toistekin, ehkä ensikerralla maisemareittiä :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-14067022594195053802018-01-15T11:06:00.000+02:002018-01-15T11:06:47.685+02:00RestarttiKas heippa taas ystäväiseni. Tervetuloa uudelle tellusvetoiselle kierrokselle rakkaan fuusioreaktorimme ympäri.<br />
<br />
Retkeni alkoi, kuten varmasti monen muunkin, nakkien, perunasalaatin ja kohtuumittaisten etanoliliuosten äärellä hyvien ystävien seurassa. Värikkäistä ruutipanoksista emme nelijalkaisten onneksi nauttineet. Sylki kuitenkin vaihtui kellontarkasti, kuten perinne velvoittaa.<br />
<br />
Kierroksen ensimetrit ovat kuluneet lupauksia välttävästi toteuttaessa. Ohessa on toki nautittu vapautta musiikin ja seura-aktiviteettien muodossa. Vapaus ei ole kuitenkaan ikuista yhteiskuntarakenteiden velvoittaessa omintakeiseen valuutanhankintaan ja itsensä kehittämiseen. Valittamista tämä ei ole. Paluu sosiaalisiin ympäristöihin on vallan mukavaa, vaikka kofeiiniuutteiden kulutus kohoaakin näinä aikoina.<br />
<br />
Ah, korkeakoulutettu korkeakouluttaja on kohdistanut huomionsa suuntaani. Minun lienee siis syytä tehdä vastavuoroisesti. Heipähei, ja onnea jälkeen uudelle matkalle. Edessä on jälleen monia vuoden ensimmäisiä. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-27481248754289566772017-12-29T01:19:00.000+02:002020-06-25T23:42:35.125+03:00PukinkontistaKas hei taas sinä suloinen pieni otus :3<br />
Ennen kuin sanot mitään, huomaan kyllä ettei ole maanantai. Älä huoli, kyllä minä vielä saan sen kiinni. Perin viheliäinen päivä, pyrkii kiitämään vauhdikkaasti ohi.<br />
<br />
Joulu on vastikään ilahduttanut itse kutakin läsnäolollaan ja tuo markkinatalouden riemujuhla on varmasti koskettanut itse kunkin kukkaroa. Itse siirsin tilitietojeni räknäämisen visusti syrjään vuosittaisten immeisten ilahdutusostosteni ajaksi.<br />
<br />
Hauskaakin oli. En ole päässyt perille joulustressistä. Ihan mielelläni pyöritän yhteiskunnan väkipyöriä tuttujeni iloksi. Sainpa itsekin kivoja asioita minua muistaneilta. Ehkä kovimmalle käytölle on astunut kahvimylly. Tuo läheisimpieni ostos hyppäsi oitis osaksi joka aamuista elämääni herättäen minut vastajauhetulla kahvipapu-uutteella, jota saan siemailla hymyssä suin ihastellen sisareni siveltimen vetojen tuottamaa, seinälläni majailevaa kanvaasimeemiä. Ah kuinka ihanaa onkaan taas hengähtää tuhansien kaloreiden jälkeen omassa kolossa, kun kaikilla on hyvä mieli.<br />
<br />
Sitten virtasi adrenaliini, kylmä hiki ja kylmempi olut. Kädet ja äänenvoimakkuus kohosivat epäuskoisena kun musta kumilätty oli siirtynyt patjoihin sonnustautuneen miehen mukana jäästä irronneeseen verkkoon. Nolla muuttui ykköseksi ja sinivalkoinen kansa raivostui. Mikään ei yhdistä sohvaihmisiä niin kuin jääkiekko, eikä mikään nosta meteliä kuten tuomarivirhe. Kyllä nyt pientä kansaa sorsitaan, kun vaahteranuttu saa ylemmän tahon apua 4-2 lukemilleen.<br />
<br />
Itse viihdyin suunnattomasti sykkeeni kohotessa ja pääkoppani spekuloidessa kyseisen urheilulajin sääntökirjan soveltamista sekaviin tilanteisiin. Ei kai pieni tappio haittaa, kun saa vastineeksi parin tunnin verran mitä sykähdyttävintä televisioitua viihdettä. Täähän on vaan jääkiekkoa.<br />
<br />
Suoraan sanottuna tottakai se vähän korpee. Onneksi tänään oli vastassa Tanska.<br />
<br />
Nautihan sinäkin kiekkoa ja keppanaa kohtuudella välipäiviisi. Vaikka ei ihan putkeen menisi niin tulee ne seuraavatkin kisat. Heipsunhei ja maukasta vuodenvaihdetta, sekä kiitos kun kuuntelet minun höpinöitä yhä. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-22683209727050908582017-12-19T03:05:00.000+02:002017-12-19T03:05:12.190+02:00Tunteita ja tuoksujaHei vaan sinä ihana pieni otus. Hyvää pseudomaanantaita! Olen palannut hetken hiatukseltani taas höpöttämään pikkuasioista teekupposen äärellä. Kyllä, kuulit oikein. Sydämessäni on sijaa toisellekin lämpimälle juomalle. Tuoksuu muuten hyvältä, ja tutulta.<br />
<br />
Pesin tänään hiukseni muun maallisen kuoreni ohella. Lämpimästä kylpyhuoneesta poistuessani havaitsin ajatusteni kiitävän menneisiin aikoihin. Tuolloin oli lämmintä ja mukavaa. Hieman utuistakin oli, taisin olla uninen. Tunsin sykkeen tanssivan omani ympärillä. Kiehkuroita kasvoillani, omieni ohittamia. Ne kutsuivat tuoksullaan hautaamaan hymyni niihin.<br />
<br />
Hengitän ulos ja avaan silmäni. Olen omassa makuuhuoneessani. Hengitän sisään ja suljen ne taas. Tunnen tuon tuoksun. Sinetöin sen loppupäiväksi päänahkaani koristaviin sinisiin keratiinisuikaleisiin. Nyt ne kutsuvat perhosia. Hassu hoitoainevalinta.<br />
<br />
Hengitän syvään. Tunnen oloni kotoisaksi, enkä vähiten siksi että olen kotona. Toki tämä halpa ceylonkin kontribuoi fiilikseen. Teen tuoksussa on vaan jotain tosi comfyä. Jospa tämän hörppisi loppuun niin unten maille pääsisi, nuuhkimaan puhtaita lakanoita. Ah, niin freshiä.<br />
<br />
Kiitosta kun piipahdit kuuntelemassa minun hupsuja juttusia. Pidähän sinäkin sieraimesi auki. Tunnetiloja riittää koettavaksi joka aistilla. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-10012621061077529302017-11-28T16:21:00.000+02:002017-11-28T16:21:56.418+02:00AamustaHei vaan taas. Mitäpä sinulle kuuluu Tiedän, puhuin maanantaista. Kai tämä silti torstain voittaa, lähemmäs siis päästiin.<br />
<br />
Myöhäistä aamiaista nauttiessani tärykalvoni värähtelevät Teemu Brunilan tahtiin. Se on tarttuvaa, hän laulaa. Seuraava kappale kirvoittaa jo turvallista nostalgiaa silmäkulmiin. Kastan huuleni kahviin ja hengitän perään Rémy Martinia. Oi tätä melodraamaa, onneksi kaurapuuro tuo takaisin maan pintaan.<br />
<br />
Tänään on hyvä päivä. Tiedän sen, sillä päätin juuri niin. Essentiaalista päätökseni toteutumiselle on hyvä alku, siis aamu. Kuppi kuumaa, vitamiinit ja hyvää musiikkia. Mikä voisi mennä vikaan? Maito voisi ehkä olla vähissä. Onneksi hain sitä eilen lisää. Tähän on varauduttu, sitouduttu päätökseen. Kun aamu alkaa hyvin, sitä on helppo jatkaa koko päivän mittaiseksi hyvän fiiliksen aalloksi. Lisäksi buenoja viboja voi aina jakaa muille, ne eivät ihan heti lopu kesken. Ota siis tästä mukaasi kourallinen hyvää fiilistä matkamuistoksi. Muista myös jakaa sitä eteenpäin.<br />
<br />
Kiva kun kävit. Nähdään taas.<br />
*virtuaalihali*Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-48482989212433155842017-11-23T00:23:00.001+02:002017-11-23T00:23:40.528+02:00KankahiaHeippa vain mahdollinen lukijani. :3<br />
<br />
Tänään ajattelin parin vahvahkon saunaoluen jälkeen turinoida laskuhumalani iloksi kuluneesta viikostani. Ehkäpä voisin alkaa toteuttaa tuota headerin lausetta niistä elämän pikku jutuista, vaikkapa viikottain.<br />
<br />
Maanantaita olen pohtinut jo jonkin aikaa. En ole sisäistänyt perinteistä vihaa tuota viikkojärjestelmämme kulmakiveä kohtaan. Olenkin jo jonkin aikaa jakanut positiivisuutta, erityisesti alkuviikosta. Ehkäpä voisin alkaa välittää antoisia aatoksiani digitaalisestikin. Juu. Maanantai kuulostaa kivalta. Tehdään näin. ^_^<br />
<br />
Kankaat ovat hallinneet kulunutta viikkoani. Radio on provosoinut aatoksia tuohon suuntaan erään Timon avulla. Hän väitti näet korvilleni radioaaltojen kautta, ettei yksin kannata nukkua, ainakaan pakkasella. Ikään kuin useamman kankaan alle käpertyminen olisi jotenkin kamalaa yksin. Ei muuten ole. Kotini on linnani, ja sen pyhin kammio on satakaksikymmentä senttiä leveä, kahdella petauspatjalla varustettu ja oiiiiikein pehmeä ja lämmin. Kyllä siellä yksinkin kelpaa, vaikka tarvitseekin useamman peiton.<br />
<br />
Onpa huushollini kangasmäärä lisääntynytkin. Pienen budjetin kehon verhoilun ovat näinä aikoina mahdollistaneet UFFin n:n euron päivät (kun n lähestyy yhtä ylhäältä). Pikkujoulukauteen on hyvä varautua korein ja (melko) käyttämättömin kankain. Kyllä nyt kelpaa peilata olemusta, ja lompakkokin kiittää. Ah kun on kerran vauhtiin päässyt niin voisihan sitä vielä euron päivät katsastaa. Suositan sinullekin. Mukavia löytöjä odottaa joka nurkan takana, ja sitten pääset vielä ostoksillekin.<br />
<br />
Kiitosta sinulle kun jaksat turinoitani. Yritän höpötellä säännöllisemmin. Törmäillään taas. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-53477365548656251162017-11-16T11:24:00.000+02:002017-11-16T11:25:43.234+02:00HymyilehänHei vaan taas sinä ihana pikku otus :3<br />
<br />
Olen jo toista päivää ylenpaattisen onnellinen, siis enemmän kuin yleensä. Toisaalta miksi en olisi. Puhuin eilen sadoille ihmisille. Viihdytin heitä, opetin, jaoin iloa ja tietoa. Nautin myös taiteesta, kauniista ajatuksia ja tunteita herättävistä kokonaisuuksista - ja vieläpä ilmaiseksi.<br />
<br />
Nyt nautin kahvista. Etkai sentään ajatellut, että kehittäisin kokonaisen narratiivin ilman mainintaa tuosta höyryävästä herkusta, arjen piristävästä sankarista? Senkin hupsu.<br />
<br />
Yleensä jaan positiivisia pohdintojani maanantaisin vastalauseeksi Karvismaiselle maailmankuvalle. Ihan vaan kiusallani piristän ihmisiä. Tämä maanantai tosin hurahti varsin vauhdikkaasti ohi. Noh, eihän pieni ilon ilmentymä ketään haittaa. Ei sitä ainakaan liikaa ole. Ehkä sinäkin hoivaat nyt pientä hymynpoikasta kasvoillasi, vaikka ei olekaan maanantai. Pidä siitä huolta, se on tarttuva tauti. Aivasta se jonkun kasvoille. Ei se tapa, se vahvistaa, ainakin poskilihaksia. :)Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-54124702120322355452017-11-06T17:16:00.001+02:002017-11-06T17:16:45.988+02:00Minä taisin Minä taisin tehdä virheen. Taisin sotkea asioita, koskea vanhoihin arpiin. Tahtoisin sen sanoa, virheeni. Uskallanko? Kyllä. Ei, en tiedä.<br />
<br />
Minä taisin hämmentyä. Huuruinen ilta vaihtui yöksi, kymmenet ihmiset muutamaksi. Ehkä sitä tarkoitin. Kyllä. Ei, en ole varma.<br />
<br />
Minä taisin pitää hauskaa, tavata vanhoja ystäviä. Vaihdoin kuulumisia, nautin seurasta. Erityisesti eräästä.<br />
<br />
Minä taisin rakastua. Taisin vilkaista hänen silmiinsä, ja sulaa hänen eteensä. Huomasiko hän? Ehkä. Kyllä. Ei, en ole varma.<br />
<br />
Minä taisin tehdä sen taas.<br />
<br />
---<br />
<br />
Anteeksi melankoliasta ystäväni. En ole ihan itseni juuri nyt. Tai no, ehkä olen sitä liiaksi. Kiitos kun kuuntelit. Ensi kerralla kerron jotakin mukavampaa.Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-30741709457368312742017-10-29T02:46:00.000+03:002017-10-29T02:46:07.397+03:00EsitalviHei taas sinä siinä. Tule toki sisään, en soisi sinun tuolla ulkona sateessa kykkivän. Istahdahan siihen, isken kahvipannun tulille.<br />
<br />
Ensilumi tuli ja meni. Hetken ajan oli kaunista ja valkeaa, tosin kylmää ja märkääkin. Nyt vain jälkimmäiset ovat edustettuina. Tuo yksi luminen päivä ehti jo kuitenkin tehdä tuttavuutta varomattomien kesäkenkieni kanssa. Saatat kuulla sen tukkoisesta äänestäni.<br />
<br />
Tällä hetkellä nautin peiton ja neljän seinän välityksellä taivaan putoamisen rauhaisasta ropinasta ikkunalautoja vasten. Keli olisi mitä oivallisin rakkaan kosketinkoneistoni äärellä tavoittamattomien korvien liehakointiin. Kello ja naapurini taitavat tosin käyttää veto-oikeutensa. Tulisit joskus päiväsällä käymään, saattaisit kuulla kappaleen tai pari.<br />
<br />
Harrastatko muuten itseilmaisua? Tiedän, hassu kysymys näin kyseisen ajanvietteen tulokselta. Itse olen paitsi koristellut aikaa äänillä, myös juuruttanut runosuonestani uuden pistokkaan. Molemmat ovat oivia tapoja spontaanien tunneryöppyjen purkamiseen. Niistä kun voi parhaimmillaan olla iloa muillekin, kuten myös tästä tekstistä.<br />
<br />
Minulle aamuyö on jo ajankohtainen joten unet kutsunevat. Sinulle taas hyvää huomenta/päivää/iltaa/yötä/jokumuumikä. Kiva kun pääsit käymään, tule toki toistekin.<br />
:3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-20823324877225621392017-10-24T23:42:00.001+03:002017-10-24T23:44:35.414+03:00KiehkuroitaIltaa ihanuus. Näytätpä hyvältä. Eikö sinulla ole kylmä? Minä olen jo verhonnut itseni vilteillä ja sisustanut kuumalla papu-uutteella. Tahdotko hieman? Pannussa olisi vielä. Voisin myös tarinoida hieman, mikäli jaksat kuunnella. Olen hieman hyperillä päällä, joten en takaa että tuotos on koherentti.<br />
<br />
Tänään sallin nikotiinin astua elimiini. Enhän minä tupakkaa polta, mutta kiehkuroissa iltakajoa vasten on vain jotain kaunista. Niin monessa ihanassa muistossa nuo valoa taittavat suortuvat ovat olleet läsnä. Ah, taas minä romantisoin arkea. Rauhoitutaanpas nyt...<br />
<br />
Oi tahdotko kenties pullaa kahveesi kaveriksi? Otaota :3<br />
<br />
Olen perin mummoutunut yksilö. Nautin vieraista, sillä saan jälleen tilaisuuden tarjota kahviateetäpullaaruokaaotatkolisää- hengitä syvään - niin siis juu immeiset on kivoja tulkaa käymään.<br />
<br />
Taisin eksyä aiheesta? Oi, anteeksi. Kiehkurat. Kauniita.<br />
<br />
Omiini olen vallan tykästynyt, kiehkuroihin siis. Ne saivat vastikään uudistetun paletin, ja ahhhh nämä on päheät. Ehkäpä näytän joskus. Nyt voisin kyllä käydä unten maille. Kiva kun piipahdit. Toivottavasti tsufe maistui, ja pulla.Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-75282238288060222962017-10-24T01:02:00.000+03:002017-10-24T01:02:38.770+03:00PerhosiaHuomisiltaa ystäväiseni. Mitäpä kuuluu päivääsi? Kerro toki. Toivottavasti se on ollut mieluisa.<br />
<br />
Omani on kiitänyt ohi rasvatun etanan lailla. En ole näet eilisen jälkeen ummistanut silmiäni. Kuten arvata saattaa, kofeiinilla ja spontaaneilla tuntemuksilla oli jonkin verran osuutta asiaan.<br />
<br />
Olin näet rakastunut. Keneen, sinä kysyt? Kysytpä vallan vaikeita, en näet ehkä ole häntä vielä tavannutkaan.<br />
<br />
Yhtäkkiset kohteettomat rakkaudenpuuskat ovat viime aikoina värittäneet maallista taivaltani. Aika ajoin vatsani valtaavat sadat perhoset, ikään kuin omaksi ilokseen. Lienevätkö pesän sinne tehneet? En minä valita, vallan suloisia ovat värikkäine siipineen. Ehkäpä ne ovat tottuneet pesimään kylmän ja räntäisen vuodenajan vieriessä sammaloitumatta ohi. Tai ehkä hieman etuajassa ovat. Aistivatko kulman takana odottavan viehättävän jalat alta sipaisijan? Ken tietää?<br />
<br />
Eipä tässä sentään mikään kiire ole. Kiinteä vesi ei vielä peitä maata, ja huomennakin pitää kävellä monen kulman ohi. Tänään taidan vain ummistaa silmäni ja telmiä perhosteni kanssa.<br />
<br />
Ota sinäkin yksi, minulla on näitä yllin kyllin. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-79259210001614625112017-10-23T03:13:00.000+03:002017-10-23T03:13:29.439+03:00Kolmelta aamuyöstäHei taas sinä ihana ihminen joka näinkin syvälle nettiin eksyt! Siitä onkin taas vierähtänyt tovi, kun täällä viimeksi kävin. Paljon on muuttunut, tunteita tullut, muistoja mennyt. Jokin minut kuitenkin veti taas tänne. Ehkäpä voisin siis tarinoida aikani kuluksi, istahda toki kuuntelemaan jos tahdot.<br />
<br />
Värähdys herätti huomioni. Kasvot, perin kauniit, asettuivat matkapuhelimeni ruudulle. Nuo silmät saivat joskus omani tuijottamaan niihin, hassuksi kutsuivat, ja soivat ylilyöntejä sydämeeni. Ah ollapa taas nuori ja hormonaalisen epävakaa.<br />
<br />
Takaumani päättyi tervehdykseen, ystävälliseen sellaiseen. Vastasin tuttavallisesti kysyen kuulumisia, tarinoiden, kuten nytkin. Lienen taipuvainen jakamaan elämääni sitä kuunnella jaksaville. Sanat vaihtoivat omistajaa ja tarinat myötäeläjää. Hymyilin väsyneenä itsekseni. Otsikko kielinee tarpeeksi vaihtojen ajankohdasta.<br />
<br />
Unettomat sielut irrottivat häntänsä toisistaan, luovuttivat kukin vuorollaan taistelunsa silmäluomia vastaan. Tai, no itse luovutan aivan kohta, kunhan keksin tälle tarinalle lopetuksen. Kappalehan tämä toisaalta on. Tarina jatkuu vielä. Ehkä ummistan silmäni, siten pääsen nopeammin jatkamaan sitä.<br />
<br />
Hyvää yötä sinä siinä. Kiitos kun kävit, tule toki toistekin. Minäkin yritän taas muistaa käydä täällä. Ehkä ensikerralla kerron jotakin konkreettisempaa ja koherenttia. :3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-50437568966326294022014-09-02T14:31:00.002+03:002014-09-02T14:31:21.006+03:00PikkujuttujaKas hei :3<div>
Minä tässä taas. Näin oppimustyön ohella tulee harvemmin aikaa jutusstella mukavia tänne interwebin syövereihin. Nyt on kuitenkin jopa sille hienoinen ajanrako, joten Jeej ^^</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä puurtamisen tuoksinassa on pienoinen päänuppini alkanut jälleen täyttyä mitä pohdituttavimmista asioista. Sellaiset pikkukysymykset kuten; mitä teen lukion jälkeen, tai koska alan harkita muuttamista omilleni ovat onneksi ratkaistuja, ja täten syrjässä suurempien sfäärien tieltä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällä hetkellä aivokoppani käsittelee kerralla kahta (2) elämystä suurempaa kysymystä; kuinka lasken tämän tehtävän, ja mitä laitan ruisleipäni päälle? Harvemmin näin mullistavat asiat ovat päällekkäin kasautuneet minua vaivaamaan... </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Okei... </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rauhassa... </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Margariinia? Joo tottakai... </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kalkkunaleikettä? Entäpä ammoniumionien konsentraaatio?...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
0,25673... kertaa tuo... Perunasalaattiakin voisi... plus tämä... hmm...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Juuei</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ehkäpä pitäisi alkaa priorisoimaan asioita, ja ottaa ihan rauhallisesti.</div>
<div>
jos vaikka aloitan tällä.. juu.. ei.. noin.. ja päälle juustoa...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
*mums*</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä olinkaan taas tekemässä...?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmoispisteitä ainakin paljon.</div>
Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-34262414902947773542014-07-31T02:23:00.004+03:002014-07-31T02:24:38.676+03:00Luohan sinäkinKas heei :3<br />
<br />
Negatiivisten tuntemusten purkamisen ohella ajattelin jakaa kanssasi myös jotakin positiivista. ^^<br />
<br />
Luomisprosessi on kutkutava asia. Tarkoitan siis taiteellista luomatoimea, jossa penestä ideanhippusesta kasvaa jotakin mainionoloista. Itselläni luomiskummastus alkaakin juuri satunnaisesta ajatuksenpoikasesta. Laukaisimena voi toimia yksittäinen sana, maisema, äännähdys, melkeinpä mikä vain. Tästä pikkupikku-kipinästä alkaa usein vaaaaaltava ryöpytys ideaa, joka virtaa pitkin aivojen äärirajoja luoden uutta ja ihmeellistä. Tämä tekstikin on pitkälti impulsiivisen näpyttelyn tuotosta. Tuskinpa tähän kovinkaan hienoja oivalluksia mahtuu, kunhan nautin kirjoittelusta.<br />
<br />
Luomapuuhia tosin suosittelisin sinulle lämpimästi, ellet sitä jo harrasta. On näet erittäin mukavaa ja antoisaa puuhaa. Jos hyvin käy, saatat vaikka kyhätä jotakin esittelykelpoistakin :3<br />
<br />
Mukavaa, hauskaa ja terapeuttisen oivaltavaa: luominen! Kokeile sinäkin!<br />
<br />
(Aika vakuuttava myyntipuhe, eikös? :D )Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-58488040816442742082014-07-31T02:15:00.003+03:002014-07-31T02:16:21.736+03:00Päivän valitusvirsiOle oma itsesi, sanovat kaikki, ja aina. Miksikäs sitten yhteiskunnallinen aita on matalin juuri siitä kohden, josta löytyy yleinen hyväksyntä? Normitetun kulttuurin ja oman itsen väliin levää joskus aikamoinen kanjoni, eikä sen ylitykseen tarvittavia mentaalipotkureita yms. lentovehkeitä loihdita tyhjästä. Kaksinaismoralististen ohjenuorien ojentelu ei hirveästi kuulkaas auta, sanon minä.<br />
<br />
Ole oma itsesi (kunhan olet kuin me), sanovat (lähes) kaikki, ja aina.<br />
Suvaitkaa ja tukekaa ihmiset!<br />
<br />
Olen valitusvirteni veisannnut.<br />
<br />Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-68921918985177962032014-07-11T16:07:00.000+03:002017-10-26T21:14:14.051+03:00JonninjoutavuuksiaKas hei vain taas kerran :) Siitä onkin taas jo liian pitkä aika kun olen viimeksi sinua tervehtinyt.<br />
<br />
Päätin ottaa itseäni ihan *viuhtoo kädellä* niskasta kiinni ja kirjoitella taas, kun jo päiväkaudet on tuo luomusvimma minua leikkimielisesti kiusoitellut. Eihän minulla siis mitään oikeaa sanottavaa nyt ole, kunhan mieleni lämpimiksi kirjoittelen. Tai no, tavallaanhan tässä olisi vähän diipimpejäkin viboja, jos nimittäisin tätä vaikka "Tylsyyden manifestiksi".<br />
<br />
Kuulumiset ovat tosin aina kivoja, joten jatketaan vaikka sitten niillä ^^<br />
Lämmintä on ja mukavaa, toivottavasti sinullakin. Sisätilatoimintaani olen jakanut musisoinnin ja elokuvain tiirailun välille, ajoittain huomaten näiden limittyvän yhdeksi nautinnolliseksi multimediamössöksi. Varsinaisesti en siis ole juuri mitään saanut aikaan, lorvaillut vain. Mitäpä sinulle muuten kuuluu?<br />
<br />
Ah, luomapuuska on iskemässä minua tekstin vastarannoille kohti runoutta, joten enköhän tästä siirry saamaan aikaan jotakin. Anteeksi sekavuuteni, ja näkemisiin. Tälläkertaa lupaan kirjoitella useamminkin.<br />
<br />
Ainiin, nythän on kesä, joten, jos ajankohtaisesti sinua puhuttelen, niin menethän verbaalipläjäykseni jälkeen nauttimaan ulkoilmasta, jookos? (Huhhuh tuota pilkkujen määrää!) Itsekin voisin hiukan päivettyä, kunhan saan tämän pisteen tähän lauseen perään tuupattua --- noin.Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-49001833395417524902013-11-23T02:43:00.000+02:002013-11-23T02:43:23.245+02:00Tyhjästä nyhjäisee hänKas hei taas!<br />
<br />
Enpäs olekaan vähään aikaan rupatellut, johtuen lähinnä siitä että ei ole ollut hirmuisesti sanottavaa. Tässä koeviikon tiimellyksessä innostuin kuitenkin jälleen jaarittelemaan jonninjoutavia itseni iloksi. Jos joku muukin tästä huvittuu, niin... Mahtavaa!<br />
<br />
Mitäs tässä sitten kirjoittaisi... Noo ensinnäkin haluaisin avata sinulle hiukan uutta harrastustani: (mainostusta ei toki hihih :3) runoutta. Jos hiukkaakan sanoilla leikittely sekä verbaalinen taide innostaa niin <a href="http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=65361&lue=1">klikkaapa minua jookos :3</a><br />
<br />
Voisin kai hiukan fiiliksiäkin aukaista, elikä: Ihan kivasti menee, kahvin voimalla kaamosmasennusta vastaan taistellessa. Muutaman kuukauden mittaisen musikaaliprojektin päätyttyä viikko sitten on tullut tehtyä vähän sitä sun tätä musiikkikiintiön täyttämiseksi. Musisointi ja muu harrastelu on kuitenkin jokseenkin uuvuttavaa, joten +20 kahvinkulutus-boosti käyttöön.<br />
<br />
Mitäs muuta, no, tunnerintamalta ei mitään uutta. Pohtikaamme noita joskus toiste.<br />
<br />
Jotaikin piristävää voisin tähän loppuun vielä läväyttää.<br />
<br />
Odotas hetki...<br />
<br />
-- Ei tämä... -- Tuoko?.. --<br />
<br />
Kas niin: Joulukalenteri. Sen voi nimittäin ripustaa seinälle jo viikon päästä!<br />
<br />
<br />
Mutta nyt sanon heipat. Pidähän hauskaa!<br />
<br />
PS.<br />
<br />
(ノ◕ヮ◕)ノ*:・゚✧ Joulu tuleePink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-58621600932433487262013-06-24T01:43:00.001+03:002013-06-24T01:43:32.285+03:00Melkein onneaKirjoitan seuraavassa tunteistani. Jos koet herkästi empatiaa, älä lue enempää. En tahdo masentaa sinua.<br />
<br />
---<br />
<br />
Hetken jo luulin päässeeni yli. Helpotus hiipi pikkuhiljaa sydäntä kohti rauhoittamaan haavoittunutta. Iloakin koin, melkein onnea.<br />
<br />
Sitten se iski. Erehdyin huomaamaan tuon yhden sanan. Yhden sanan joka vei minut takaisin ahdinkoon.<br />
<br />
"Melkein."<br />
<br />
Ilman sinua olen <i>melkein</i> onnellinen. Joku muu saa minut tuntemaan <i>melkein</i> yhtä paljon iloa.<br />
Olen aina ollut vähään tyytyväinen. Kunnianhimoinen kyllä, mutta epäonnistumiset eivät minua ole kaataneet. Vähästä olin myös onnellinen, ennen sinua siis. Kun lähdit, ei vähä enää riittänyt.<br />
<br />
Sydämenstäni on tullut vaativa. Tai ehkä se haluaa vain omansa takaisin, sen palan jonka annoin sinulle. Ei minulla tosin ole oikeutta pyytää sitä, kun sen kerran olen antanut. Ansaitsethan sinä sen, ja enemmänkin. Ansaitset parasta, mitä maailma sinulle voi tarjota. Jos se on jotain muuta kuin sydämeni, ota se ja ole onnellinen.<br />
<br />
Tämän kaiken tahtoisin sinulle sanoa, ja enemmänkin, mutta en pysty. Toivottavasti et tule lukemaan tätä, en tahdo vetää sinua alas ahdinkooni.<br />
<br />
Jos kuitenkin eksyt tänne, tahdon sinun tietävän että en syytä sinua mistään. Minä se olen, joka en saanut sinua enää onnelliseksi.<br />
<br />
Älä itke, ethän? Minä teen sen puolestasi.<br />
<br />
<br />
---<br />
<br />
Rakkaudella sinulle <3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-36948790981335637312013-06-07T01:50:00.003+03:002013-06-07T01:59:20.666+03:00402 päivää, ja ruskeakastikeNiin se ikuinen onni sitten päättyi. Ikuisuudelta se tuntui, ikuisesti se tuntuu. Onko siitä jo ikuisuus? Siltä ainakin tuntuu.<br />
<br />
<br />
<h3>
<span style="color: #45818e; font-size: large; font-weight: normal;">
Mielensä pahoittanut</span></h3>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
Tuomas Kyrön satiiri suomalaiselle kyynisyydelle on tuonut lohtua elämääni viimeisen kolmen päivän ajan. <i>Niin minä mieleni pahoitin</i> kun tuo lyhyt opus ruskeasta kastikkeesta sitten loppuikin. Mutta ajatuksia se herätti, eikä mielipaha niitä paina:<br />
<br />
Kyllä voi ihminen pienestä mielensä pahoittaa. En minä muista optimismini koskaan nyrjähtäneen perunasta. En oikeastaan mistään muustakaan, ennen tätä. Moni kaltaiseni varmaan yhtyy hymähtelyyn pienten takaiskujen kolhimille ihmisille, vaan tuhannesti harvempi, niin uskon, minut nähdessään hymähtäisi "pah, murehtia nyt elämänsä rakkauden menettämistä".<br />
<br />
<br />
<h3>
<span style="color: #45818e; font-size: large; font-weight: normal;">
pieni poika</span></h3>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
Kuinka minä, joka <i>Buckethead-</i>fanitukseltani joskus ehdin ylistää <i>Joe Hishaishia</i>, onnistun kaikkein eniten samaistumaan juuri tuohon skeittilaudalla ja tarttuvalla kertosäkeellä Suomen valloittaneeseen teinipoppariin? <i>Puuttuva palanen </i>on soinut luupilla mun korvissa jo päiviä samalla, kun sua odotan ja elämän ilon kadotan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minkä minä sille voin, että ajatukseni kuuluvat radiosta? Sulkeako pitäisi? Ei se muuttaisi mitään. Mä haluan sun palaavan ilman kertosäettäkin. En tarvitse radiota kertomaan että mun sydämestä puuttuu palanen. Huomaan sen kyllä ihan itsekin.<br />
<br />
<br />
<h3>
<span style="color: #45818e; font-size: large;"><span style="font-weight: normal;">
rakastaa s</span><span style="font-weight: normal;">inua yhä. </span></span></h3>
</div>
<div>
<span style="font-size: large;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: blue;"><br /></span></span></span></div>
Viikon olen ehtinyt murehtia, viikon verran itkeä. Niin kauan se on sattunut. Kuinka kauan se vielä sattuu? Jos vain tietäisin, ei tätäkään tekstiä syntyisi. Nukkuisin vain kunnes se päivä koittaisi. Entä jos se ei lakkaa sattumasta? Ehkei lakkaakaan. Jos lakkaa, niin varmasti sattumasta.<br />
<br />
Ei elämä olisi tätä ilman sattumaa. Sattumalta minä sinut kohtasin, sattumalla erosin, sattumalla tunnen yhä. Sattumalla rakastan.<br />
<br />
402 päivää minä sinua sain rakastaa, seitsemään päivään en olisi saanut. Rakastinpa silti. Rakastan yhä. Saisinpa rakastaa. Ehkä vielä saankin.<br />
<br />
Sinuako? Sen tietää vain sattumalla.Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-45543551454842027932013-05-31T08:03:00.006+03:002013-05-31T08:03:33.992+03:00Laulu, jota ei koskaan laulettu<i>Mä sulin ja synnyin uudelleen,<br />kun tajusin sun mulle hymyilleen.<br />Sen muistan vielä kuin eilisen,<br />mutta mielummin katson huomiseen,<br />jossa herään, avaan silmäni,<br />olet siinä, vierelläni.<br />Annetaan ajan lipua<br />sillä tätä hetkeä en unohda.<br /><br />Maailma matkaa radallaan.<br />Kanssas tahdon matkustaa.<br />Kaikki kaunis katoaa,<br />joskus mekin kuihdutaan.</i><br />
<i>Ei katsota vuosia,<br />käännytään kohti huomista,</i><br />
<i>jossa kaikki on vielä kaunista,</i><br />
<i>heräämisen arvoista.<br /><br />Suodatinkahvia kahdelle,</i><br />
<i>maidolle ja maidottomalle.</i><br />
<i>Ehkä myös aamusavuke,</i><br />
<i>ei tänään, suudelma poskelle.</i><br />
<i>Menen silti parvekkeelle.</i><br />
<i>Aurinko paistaa kasvoille.<br />Silti sitä katso en, </i><br />
<i>kauniimpi istuu vierelle.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Maailma matkaa radallaan,</i><br />
<i>kuljetaanko kahdestaan?</i><br />
<i>Kaikki kaunis katoaa,</i><br />
<i>vaan sydäntä ei saa kuihtumaan.</i><br />
<i>Se astuu, kättään ojentaa,</i><br />
<i>pyytää mukaan tulemaan</i><br />
<i>kohti päivää kauniimpaa,</i><br />
<i>jossa ollaan kahdestaan.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Maailma matkaa radallaan,</i><br />
<i>sydän astuu odottaa.</i><br />
<i>Ei astu askeltakaan,</i><br />
<i>ennen kuin käteen tartutaan.</i><br />
<i>Kaikki kaunis katoaa,</i><br />
<i>rakkautta ei saa kuihtumaan.</i><br />
<i>Sydän lakkaa lyömästä aikanaan,</i><br />
<i>viimeistä pyytää...</i><br />
<i> ...otatko vastaan?</i><br />
<br />
---<br />
<br />
tämän laulun kirjoitin aikoinani sinulle, mutta en koskaan ehtinyt laulaa sitä. Joku ehkä tunnistaakin kappaleen johon se pohjautuu.<br />
<br />
Ehkä se jääkin vain muistoksi, kuin sinä minulle, rakas. Pidäthän sydämestäni huolta <3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-82417335851033871172013-05-20T12:42:00.000+03:002013-05-20T12:55:16.773+03:00Rakas, päiväkirja: SinulleUmpirakastunut romantikko tässä hei <3 Et kai pahastu, jos hiukan jaan sinulle ajatuksiani. Ai et? No hyvä, keskeytä toki jos mieleesi juolahtaa jotain. Saatan nimittäin haaveilla aika pitkäänkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXs3K57OZJMIK4RzAagyRf9RugKyGOLN-PNRUHpt5SgXkg-CUGLRoWdVT4f11xJNy2847zctwHHoU-4J6wRfL-G3cydeT5TDr-uVTXQF-JrO2rVppC2UtwqFLV73O0sQiux42gHUPWXFjD/s1600/syd%C3%A4n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXs3K57OZJMIK4RzAagyRf9RugKyGOLN-PNRUHpt5SgXkg-CUGLRoWdVT4f11xJNy2847zctwHHoU-4J6wRfL-G3cydeT5TDr-uVTXQF-JrO2rVppC2UtwqFLV73O0sQiux42gHUPWXFjD/s400/syd%C3%A4n.jpg" title="Sinua ajatellen <3" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Koin juuri pisimmät yöuneni pitkään aikaan. Herättyäni huomasin takin olleen yhä päälläni, kenkien olleen edelleen jaloissani ja Hänen olleen yhä ajatuksissani.<br />
-Taisit olla aika väsynyt tullessasi kotiin<br />
Juu, olinhan minä.<br />
Huomasin paitani olleen kostea hiestä, tyynyni kyynelistä.<br />
Muistin miksi.<br />
Pudotin tyynylleni muutaman kyyneleen lisää.<br />
-Voi mitä surit?<br />
Tyhjää paikkaa sängylläni.<br />
Mustaa kahvia, jota kukaan ei juonut.<br />
Kättäni, josta ei kukaan pitänyt kiinni.<br />
Ikävää, joka ei lähde mielestäni.<br />
<br />
*tip*<br />
*tip*<br />
-Tarvitsetko nenäliinaa?<br />
En, mutta kiitos silti.<br />
<br />
Tiedän näkeväni hänet taas. Tiedän näkeväni hänet pian.<br />
Tiedän myös etten kestä odottamista.<br />
Ja niin kauan, kuin Hän ole silmissäni,<br />
on Hän ajatuksissani.<br />
Sydämessäni on hän aina.<br />
<br />
Joudun nyt menemään, mutta kiitos kun kuuntelit.<br />
Ja sinä, Rakas, jos kuulet ääneni, tulethan takaisin?<br />
<br />
*tip*<br />
*tip*<br />
<br />
<3Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-232845634491483387.post-50888821056556208472013-04-28T23:39:00.003+03:002013-04-28T23:39:54.333+03:00Kolme pientä rakkaudesta<h3>
<span style="font-weight: normal;">Säkeemme</span></h3>
<div>
<span style="font-weight: normal;">Tämä säe on sinulle</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"> ja tämä,</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"> elämämme ainut</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;">yhteinen säkeistö.</span></div>
<br />
<br />
<h3>
<span style="font-weight: normal;"><i>hiljaa</i></span></h3>
<div>
<span style="font-weight: normal;">Kuuletko tuulen hiuksissasi,</span></div>
<div>
askeleet, hiekan jaloissasi,</div>
<div>
hennon hengityksesi?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
kuulitko</div>
<div>
<br /></div>
<div>
kuulit.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaan entä sydämen vieressäsi?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b> </b><i>lyönnin... toisen... kolmannen...</i></div>
<div>
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">koska se löi juuri nimesi.</span></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
<span style="font-weight: normal;">Sinä</span></h3>
<div>
<span style="font-weight: normal;">Vanhemmalle pienokainen,</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;">ystävälle ystävä.</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;">minulle olet Rakas.</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"> se riittää...</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;">---</span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-weight: normal;"> <3 Pink Memory</span></div>
Pink Memoryhttp://www.blogger.com/profile/12819089841767695689noreply@blogger.com0