Pikkujuttuja

Kas hei :3

Minä tässä taas. Näin oppimustyön ohella tulee harvemmin aikaa jutusstella mukavia tänne interwebin syövereihin. Nyt on kuitenkin jopa sille hienoinen ajanrako, joten Jeej ^^

Tässä puurtamisen tuoksinassa on pienoinen päänuppini alkanut jälleen täyttyä mitä pohdituttavimmista asioista. Sellaiset pikkukysymykset kuten; mitä teen lukion jälkeen, tai koska alan harkita muuttamista omilleni ovat onneksi ratkaistuja, ja täten syrjässä suurempien sfäärien tieltä. 

Tällä hetkellä aivokoppani käsittelee kerralla kahta (2) elämystä suurempaa kysymystä; kuinka lasken tämän tehtävän, ja mitä laitan ruisleipäni päälle? Harvemmin näin mullistavat asiat ovat päällekkäin kasautuneet minua vaivaamaan... 

Okei... 

Rauhassa... 

Margariinia? Joo tottakai... 

Kalkkunaleikettä? Entäpä ammoniumionien konsentraaatio?...

0,25673... kertaa tuo... Perunasalaattiakin voisi... plus tämä... hmm...

Juuei

Ehkäpä pitäisi alkaa priorisoimaan asioita, ja ottaa ihan rauhallisesti.

jos vaikka aloitan tällä.. juu.. ei.. noin.. ja päälle juustoa...

*mums*

Mitä olinkaan taas tekemässä...?

Kolmoispisteitä ainakin paljon.

Luohan sinäkin

Kas heei :3

Negatiivisten tuntemusten purkamisen ohella ajattelin jakaa kanssasi myös jotakin positiivista. ^^

Luomisprosessi on kutkutava asia. Tarkoitan siis taiteellista luomatoimea, jossa penestä ideanhippusesta kasvaa jotakin mainionoloista. Itselläni luomiskummastus alkaakin juuri satunnaisesta ajatuksenpoikasesta. Laukaisimena voi toimia yksittäinen sana, maisema, äännähdys, melkeinpä mikä vain. Tästä pikkupikku-kipinästä alkaa usein vaaaaaltava ryöpytys ideaa, joka virtaa pitkin aivojen äärirajoja luoden uutta ja ihmeellistä. Tämä tekstikin on pitkälti impulsiivisen näpyttelyn tuotosta. Tuskinpa tähän kovinkaan hienoja oivalluksia mahtuu, kunhan nautin kirjoittelusta.

Luomapuuhia tosin suosittelisin sinulle lämpimästi, ellet sitä jo harrasta. On näet erittäin mukavaa ja antoisaa puuhaa. Jos hyvin käy, saatat vaikka kyhätä jotakin esittelykelpoistakin :3

Mukavaa, hauskaa ja terapeuttisen oivaltavaa: luominen! Kokeile sinäkin!

(Aika vakuuttava myyntipuhe, eikös? :D )

Päivän valitusvirsi

Ole oma itsesi, sanovat kaikki, ja aina. Miksikäs sitten yhteiskunnallinen aita on matalin juuri siitä kohden, josta löytyy yleinen hyväksyntä? Normitetun kulttuurin ja oman itsen väliin levää joskus aikamoinen kanjoni, eikä sen ylitykseen tarvittavia mentaalipotkureita yms. lentovehkeitä loihdita tyhjästä. Kaksinaismoralististen ohjenuorien ojentelu ei hirveästi kuulkaas auta, sanon minä.

Ole oma itsesi (kunhan olet kuin me), sanovat (lähes) kaikki, ja aina.
Suvaitkaa ja tukekaa ihmiset!

Olen valitusvirteni veisannnut.

Jonninjoutavuuksia

Kas hei vain taas kerran :) Siitä onkin taas jo liian pitkä aika kun olen viimeksi sinua tervehtinyt.

Päätin ottaa itseäni ihan *viuhtoo kädellä* niskasta kiinni ja kirjoitella taas, kun jo päiväkaudet on tuo luomusvimma minua leikkimielisesti kiusoitellut. Eihän minulla siis mitään oikeaa sanottavaa nyt ole, kunhan mieleni lämpimiksi kirjoittelen. Tai no, tavallaanhan tässä olisi vähän diipimpejäkin viboja, jos nimittäisin tätä vaikka "Tylsyyden manifestiksi".

Kuulumiset ovat tosin aina kivoja, joten jatketaan vaikka sitten niillä ^^
Lämmintä on ja mukavaa, toivottavasti sinullakin. Sisätilatoimintaani olen jakanut musisoinnin ja elokuvain tiirailun välille, ajoittain huomaten näiden limittyvän yhdeksi nautinnolliseksi multimediamössöksi. Varsinaisesti en siis ole juuri mitään saanut aikaan, lorvaillut vain. Mitäpä sinulle muuten kuuluu?

Ah, luomapuuska on iskemässä minua tekstin vastarannoille kohti runoutta, joten enköhän tästä siirry saamaan aikaan jotakin. Anteeksi sekavuuteni, ja näkemisiin. Tälläkertaa lupaan kirjoitella useamminkin.

Ainiin, nythän on kesä, joten, jos ajankohtaisesti sinua puhuttelen, niin menethän verbaalipläjäykseni jälkeen nauttimaan ulkoilmasta, jookos? (Huhhuh tuota pilkkujen määrää!) Itsekin voisin hiukan päivettyä, kunhan saan tämän pisteen tähän lauseen perään tuupattua --- noin.