Aamulla ansaintamahdollisuutta kohden jaloitellessani tahdittivat kulkuani kaksi eriävää narsketta. Purukumin lempeä painanta vasten hampaita säesti polyrytminä kenkien kohtaamisia aamukasteen kiehnäämien mukulakivien kanssa. Kapellimestareiksi tälle sinfonialle kävivät korvanappien kumiset kiinnikkeet liikehtiessään edellämainittujen tahdissa.
Elämän jälkiä kaunistellessa on hyvä hetkittäin hengähtää. Istuinlihakset kohtaavat puisen penkin tuottaen tutun vaimean narahduksen. Ojentuvan käden lähes odottaa ilmaisevan rentoutumisensa samoin elkein. Äänen tuottaa kuitenkin huulipari ryystäessään vastakeittynyttä kahvia. Tovin päästä äänet muuttuvat juoman toteuttaessa luonnonlakeja muuttumalla juotavan lämpöiseksi. Seuraava narahdus kielii puurtamisen jatkumisesta; kuppi vaihtuu hanskaan ja huulet asemoituvat viheltelyä varten.
Kotimatka toisintaa aamuista. Tuoreempi vesi on taannut jalkineiden pysyvän rytmissä. Tuttua ja turvallista narsketta, aina kotisohvan kosketukseen asti. Pienet äänet tunnelmoittavat arkea perin huomaamatta, ellei niille anna sielunaikaa. Ympäristöä on vallan mukava korvailla, tavanomaisesti suositan sinullekin. Kerro toki päiväsi äänistä, etsisin niitä mielelläni omistani :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti