Koin juuri pisimmät yöuneni pitkään aikaan. Herättyäni huomasin takin olleen yhä päälläni, kenkien olleen edelleen jaloissani ja Hänen olleen yhä ajatuksissani.
-Taisit olla aika väsynyt tullessasi kotiin
Juu, olinhan minä.
Huomasin paitani olleen kostea hiestä, tyynyni kyynelistä.
Muistin miksi.
Pudotin tyynylleni muutaman kyyneleen lisää.
-Voi mitä surit?
Tyhjää paikkaa sängylläni.
Mustaa kahvia, jota kukaan ei juonut.
Kättäni, josta ei kukaan pitänyt kiinni.
Ikävää, joka ei lähde mielestäni.
*tip*
*tip*
-Tarvitsetko nenäliinaa?
En, mutta kiitos silti.
Tiedän näkeväni hänet taas. Tiedän näkeväni hänet pian.
Tiedän myös etten kestä odottamista.
Ja niin kauan, kuin Hän ole silmissäni,
on Hän ajatuksissani.
Sydämessäni on hän aina.
Joudun nyt menemään, mutta kiitos kun kuuntelit.
Ja sinä, Rakas, jos kuulet ääneni, tulethan takaisin?
*tip*
*tip*
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti