Laulu, jota ei koskaan laulettu

Mä sulin ja synnyin uudelleen,
kun tajusin sun mulle hymyilleen.
Sen muistan vielä kuin eilisen,
mutta mielummin katson huomiseen,
jossa herään, avaan silmäni,
olet siinä, vierelläni.
Annetaan ajan lipua
sillä tätä hetkeä en unohda.

Maailma matkaa radallaan.
Kanssas tahdon matkustaa.
Kaikki kaunis katoaa,
joskus mekin kuihdutaan.
Ei katsota vuosia,
käännytään kohti huomista,
jossa kaikki on vielä kaunista,
heräämisen arvoista.

Suodatinkahvia kahdelle,
maidolle ja maidottomalle.
Ehkä myös aamusavuke,
ei tänään, suudelma poskelle.
Menen silti parvekkeelle.
Aurinko paistaa kasvoille.
Silti sitä katso en, 
kauniimpi istuu vierelle.

Maailma matkaa radallaan,
kuljetaanko kahdestaan?
Kaikki kaunis katoaa,
vaan sydäntä ei saa kuihtumaan.
Se astuu, kättään ojentaa,
pyytää mukaan tulemaan
kohti päivää kauniimpaa,
jossa ollaan kahdestaan.

Maailma matkaa radallaan,
sydän astuu odottaa.
Ei astu askeltakaan,
ennen kuin käteen tartutaan.
Kaikki kaunis katoaa,
rakkautta ei saa kuihtumaan.
Sydän lakkaa lyömästä aikanaan,
viimeistä pyytää...
            ...otatko vastaan?

          ---

tämän laulun kirjoitin aikoinani sinulle, mutta en koskaan ehtinyt laulaa sitä. Joku ehkä tunnistaakin kappaleen johon se pohjautuu.

     Ehkä se jääkin vain muistoksi, kuin sinä minulle, rakas. Pidäthän sydämestäni huolta <3